maanantai 28. joulukuuta 2009

Kilokaloreita, kilogrammoja ja… kilotavuja. Ai miksi??

Moni on jouluna taas syönyt enemmän kuin kuluttaa. Herkuttelulla on lyhyt jäljet jotka johtavat karttuviin kiloihin ja totuuden hetkeen vaa’an äärellä. Kilopulmien ratkaisuun on paljon erilaisia tukimuotoja mutta kaikki eivät innostu esimerkiksi painonvartioinnista.

Kilotavuista tukea kilogrammojen hallintaan

Vaihtoehtoja painonhallinnan tukemiseen löytyy Internetin bittimaailmasta. Parhaimmillaan ne virittävät käyttäjän ravitsemustietoisuuden uudelle tasolle. Esimerkiksi käyttäjän tallentaessa kaikki siihen astisen syömisensä vaikka heti työpäivän jälkeen saa hän käsityksen paljonko ja mitä päivän energiakoriin vielä sopii. Eli mitä iltasyömiseen voisi vielä sisällyttää.

Nyrkkisääntönä tällöin voisi olla: ”jos olet valmis käyttämään päivässä aikaasi noin viisi minuuttia netissä niin saat miltei reaaliaikaista ravitsemustietoa painonhallintasi avuksi”.


Palveluita voisi ottaa käyttöön terveydenhuollon avuksi?

Esimerkkinä palvelutarjonnasta on Kiloklubi jossa on erinomainen käyttöliittymä oman ruokavalion päivittäiseen seurantaan ja samalla liikuntakin otetaan huomioon joten päivittäistä energiabalanssia on helppo seurata. Kiloklubi on käyttäjälle ilmainen ja siis mainosrahoitteista palvelua. Useita muitakin painonhallinnan saitteja on Hämeenlinnan kaupunginkirjaston erinomaisilla Makupalat –sivuilla.
Eikö mm. lääkärien olisi hyvä olla näistä resursseista tietoisia ja aktiivisesti neuvoa ja opastaa potilaitaan niitä hyödyntämään?

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Täydennä: Yksi___ kertoo enemmän kuin tuhat___

Otsikosta tulee tietysti mieleen puhkikulunut ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Tuosta fraasista voi kuitenkin väännellä uuden version, nimittäin koulutuskäytössä videoista saatujen hyvien kokemusten perusteella sanamuoto voisi olla ”yksi video kertoo paljon enemmän kuin tuhat sanaa”.


Kumpi voittaa – liikkuva kuva vai painotuote?

Moni on varmasti kärvistellyt vaikeaselkoisten käyttöohjeiden parissa. Kuvat auttaisivat mutta niitäkin on harvassa. Ehkäpä käyttöohjeiden sijaan kannattaisi käyttää opastevideoita. Esimerkkinä linkki josta voit mm. opetella käyttämään Google Scholaria (GS). Sen opastevideo kestää kolmisen minuuttia ja ohjaa käyttämään tuota akateemista hakupalvelua. Voit myös itse tarkistaa päihittääkö po. video informatiivisuudessa artikkelin joka tuosta aiheesta löytyy Suomen lääkärilehdestä 11/2008 vai olisiko vanha kunnon selluloosa sittenkin se ainoa oikea?

torstai 26. marraskuuta 2009

Säästäisimme sähköä kaamoksesta huolimatta, mutta…

Marraskuu on pian menneisyyttä ja niin on jo vuotuinen energiansäästöviikko. Tänäkään vuonna ei tullut mitään oleellista korjausta tietokoneiden sähkönkulutukseen. Toimistoissa ja atk-luokissa koneet hyrrävät kesät talvet ja viikonloput totta kai - vaikka ovet ovat iltaisin lukossa eikä käyttäjiä ole. Ison organisaation työasemien sähkönsäästöä tulisikin radikaalisti parantaa.

Aktiivikäyttäjät tekevät töitä työasemassa aikavälillä klo 8.00-18.00, ja kun vuodessa on arkipäiviä (ma-pe) n. 250 päivää, tekee se yhteensä 10 h/vrk = 2500 h. Tämä on 28% koko ajasta. perusmikrot hukkajauhavat tyhjäkäynnilla 90 W (näyttö on nollakulutuksessa) koko ajan, siis myös ne 72% vuotuisesta kokonaisajasta.


Kun organisaatio ei salli säästeliäisyyttä

Nykysysteemissä tietotyöläisen sähkönsäästö ja tehokas työskentely sopivat yhteen kuin iltapäivänokoset ja tiiliseinän piikkaus. Tämä siksi, että säästöhaluistaan huolimatta työntekijä ei yleensä voi sammuttaa työasemaansa työpäivän päätteeksi koska seuraavana aamuna kone on käynnistyksen jälkeen käyttökelvoton jauhaessaan loputtomiin erilaisia huoltotoimia. Myös atk-osastot saattavat esittää että ei koneita voi sammuttaa öisten huoltotoimien takia. Tuskinpa seitsemää yötä viikossa tähän tarvitaan. Mitä jos ohjelmistopäivityksiä varten pyhitetään su-ma yö? Koneet lähtisivät ajastetusti pyörimään sunnuntai-iltana klo 17 ja maanantaiaamuna 15 h myöhemmin olisi valmiissa iskussa oleva työasema työhöntulijaa odottamassa. Huoltoon menisi siten 15 tuntia viikossa ja paljon sähköä säästyisi.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Nyt raivaamaan kantoja verkko-opetuksen kaskesta

Vaikka tietotekniikkaa käytetään terveydenhuollossa paljon on jätetty pahasti paitsioon valmiudet hyödyntää verkko-opetusta täydennyskoulutusmuotona. Toisin ovat asiat muualla työelämässä jossa sitä käytetään laajasti uusimpaan tietoon perehdyttämisessä sillä verkkoperustainen itsenäinen opiskelu on varteenotettava niin kustannustehokkuuden kuin oppimistulostenkin kannalta.

Opetus atk-luokassa voikin olla paha resurssisyöppö?

Lyhyt itsenäinen verkko-opiskelutuokio voisi monesti riittää vaikkapa potilastietojärjestelmän pikkupäivitykseen tutustumiseen. Ei siihen tarvittaisi uuvuttavaa opetustivolia jolloin henkilöstö kokoontuu matkojenkin takaa atk-luokkaan muutamaa asiaa opiskelemaan. Aikaa ja evästä siinä kuluu mutta paukut voivat mennä melkoisesti hukkaan. Mutta eipä organisaatiolle ole järkevää jättää päivityskoulutusta poiskaan resurssipulaan vedoten.

Perustaidot parista videosta varttitunnissa

Ohessa esimerkki miten lääketieteen opettaja voi perehtyä Virtuaalisen Potilaspankin virtuaalipotilaiden tuotantoon teatterimuotoisena videokokoelmana. Teatterin viisi parin minuutin videota selvittävät monet perusasiat ja tiedon voi omaksua itselle sopivaan tahtiin. Sen jälkeen taitojen syventämiseen sopii hyvin vaikkapa asiantuntijan vetämään työpajaan osallistuminen. Itsenäinen verkko-opiskelu sopii siis myös yhdistettäväksi lähiopetukseen tuottamaan hyviä tuloksia osaamisen kehittämisessä.

Mites ovat sairaalan verkko-opiskelumahdollisuudet?

Lääkärien ja muun henkilöstön täydennyskoulutuksen toteuttaminen verkko-opiskelun avulla joko osin tai kokonaan voisi olla tätä päivää. Tämän edistämiseen tulisi sairaalassa tulisi olla riittävästi opiskeluun soveliaita työasemia itseopiskelua varten sillä terveydenhuollon työpaikoilla ei omaa henkilökohtaista työasemaa välttämättä ole käytettävissä.

Vapaapäivä verkkokurssin suorituksesta?

Ymmärrettävästi moni lääkäri tyrmää verkko-opiskelun koska se olisi vain ekstrana työpäivän päällä muuta työtaakkaa lisäämässä. Entäs jos olisi mahdollista saada ylimääräinen vapaapäivä kun on suorittanut hyväksytysti esimerkiksi työmäärältään 7h laajuiseksi määritellyn verkkokurssin? Kurssinhan voisi tohtorimme tehdä itselleen sopivana ajankohtana vaikkapa kotoa käsin.

lauantai 31. lokakuuta 2009

Hauska on kivempaa?

Hymy ja ilo ovat elämässä niitä parhaita asioita. Houkuttelemalla esille ihmisen iloisuus ja uteliaisuus saadaan hänet tekemään asioita joihin ei muuten koskisi pitkällä kepilläkään. Oheisessa videossa kiinnostava esimerkki jolla voisi vaikuttaa elämäntapaan liittyviin terveysvalintoihin.

Samaa hauskuutta voi nähdä tietokonepeleissä jotka samalla opettavat käyttäjälle uusia asioita. Taitaa vieläkin olla pätevä sanonta 'Se minkä ilotta oppii sen surutta unohtaa' ja siitä voisi leukailla version 'Sitä mitä tylsistyneenä joutuu uurastamaan karttaa kuin ruttoa'.

(HUOM: jos tuo kaikesta sälästä siivottu sivu ei tunnu avautuvan niin koeta vaihtoehtoa)

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Googlettelua akateemiseen tyyliin

Hakiessaan työssä tarvittavaa tietoa googlettamalla joskus tuntee huonoa omaatuntoa kun ei etsi informaatiota professional -tason tekniikalla. Ja kyllähän googlailulla Internetin sekahedelmäsoppaa hakusaaliissa piisaa liiankin kanssa.

Mikäli haluaa hifistellä tai olla hieman puritaani niin ainakin lääketieteellisen ammattitiedon hakemisessa kannattaa muistaa Google Scholar (GS) . Se on ollut käytettävissä jo aika pitkään mutta ei ehkä ole kaikkien tiedossa. GS on tieteellisen tiedon hakijoille suunnattu hakupalvelu jonka kohteena ovat vertaisarvioidut akateemiset julkaisut, kirjat ja tutkimusraportit.

Täydentävä ja kätevä työväline

Google Scholar haku tuottaa varsin runsaasti hakuviitteitä tieteellisestä kirjallisuudesta, mm. MEDLINE:ssa indeksoiduista tieteellisistä artikkeleista. Google Scholarin onkin osoitettu löytävän 60-70 % vastaavan MEDLINE-haun viitteistä. Toisaalta samassa selvityksessä GS-hakutuloksesta noin puolet oli dokumentteja joita ei MEDLINE-haulla tavoitettu, noin 10 % näistä hakuosumista oli artikkeliviitteitä MEDLINE:en sisältymättömistä julkaisusarjoista.
GS:n kiistattomia etuja ovat käyttöliittymän selkeys & ketteryys mutta hakija ei saa liikaa ihastua hakusaaliiseen vaan on pidettävä kirkkaana mielessä että kaikki tärkeimmät kirjallisuusviitteet ei välttämättä ole mukana.

Lisäksi GS on hyvä työkalu pikkutehtäviin; sillä voi esimerkiksi hakea tiedeartikkelin sen otsikon perusteella niin vikkelästi että PubMedillä kompuroidaan hiiriklikkailun alkumetreillä kun GS jo patsastelee kirkkaasti maalissa.

P.S. Nyt PubMed on siirtynyt uuteen käyttöliittymään. Tilastojen mukaan PubMed-hakuja tehdään vuosittain 700-800 miljoonaa - joten monen käyttäjän on siis nyt hieman selattava manuaaleja jotta saa jatkettua hakujaan entisellä tekniikalla.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Pubmed - tuo teraluokan tietojättiläinen menee uusiks'

On esitetty että USA:n kaksi suurta lahjaa ihmiskunnalle ovat jazz-musiikki ja PubMed/MEDLINE. Jazz uusiutuu jatkuvana prosessina mutta mikään ei estä juuttumasta 1950-luvun svengin nautiskeluun ja viittaamasta villakintaalla uusille soundeille.

Toisin on PubMed-jättiläisen kanssa; se kun muuttaa systeemeitään niin ei auta kuin kipittää vaan kiltisti perässä. Tosin kivenä kengässä on se että PubMedin peruskäyttäjältä on aina vaadittu aika lailla taitoja onnistuneiden tietohakujen tekemiseen. Ja kun sen käyttöliitymä menee uusiksi niin osa vaivalla hankituista käyttötaidoista uhkaa lahota käsiin. Kumu kuitenkin kuuluu Amerikasta että PubMedin käyttöliittymä uusiutuu perusteellisesti - ja hävyttömän pian, ilmeisesti jo lokakuun aikana. Uusi versio onkin jo tarjolla tutustumista varten, ilmeisesti sen avulla käyttäjien shokkia koetetaan lieventää.

Uusi versio löytyy osoitteesta:
http://preview.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed


Ikävä lumipalloefekti odotettavissa?

Jos uutta versiota nyt ryhtyy käyttämään ajan kanssa ja opettelee sen kommervenkit niin siirtymä on taatusti helpompi kuin vitkutella vanhassa kunnes uusi PubMed tulee väkisin ja päin näköä. Veikkaan että siihen tilanteeseen ajautuneella tiedonhakijalla on yhtä hyvät mahdollisuudet selviytyä kuin lumipallolla mikroaaltouunissa.

P.S. Lisäinfoa saa uudesta Pubmedista:
http://www.nlm.nih.gov/pubs/techbull/so09/so09_pm_redesign.html

maanantai 5. lokakuuta 2009

Katsot sä määräajan kellosta vai kalenterista?

Tietotekniikan kerrotaan lisänneen tuottavuutta vallan hurjasti. Varmasti näin onkin, ajattele mitä kaikkea ennen vanhaan piti tehdä jonkin pikkujutun toteuttamiseksi; että sai nopeasti lankapuhelimella jonkun kiinni tai hakkasi kirjoituskoneella puhtaaksi 30- sivuisen tekstin.

Vaikka tietokoneen ja printterien muhkeat tehot mahdollistavat opiskelijoille laajojen opintotehtävien tekemisen varsin nopeasti niin aikaresurssia projektiin pitää silti varata. Ja niinhän me opettajat koetetaan heille varata, mutta siitä huolimatta että tehtävän tekoon on aikaa pari viikkoa niin moni yrittää päkistää sitä valmiiksi vasta viimeisenä iltana ja viimeisillä minuuteilla.
Siinäpä onkin venäläinen ruletti koska tietotekniikan epävarmuustekijät aina haamuilevat viimetipan uurastajan kantapäillä.

Parempi katsoa kuin katua

Opettaja saakin kuulla mitä kosmisempia tietoteknisiä selityksiä miksi opintotehtävän palautus myöhästyi. Päätin kesyttää tämän ilmiön heti kurssin ekalla luennolla opastamalla että tietotekniikkasyyt eivät sitten kelpaa selitykseksi mottona ”Katsokaa kalenteria älkääkä kelloa”. Sen jälkeen asiat on sujuneet aika mukavasti (tai niitä selityksiä ei ainakaan ole enää tarjottu). Vilkaise oheisesta videosta luentoviestini, aikaa menee 56 sekkaa.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Supisuomea PubMedissa

Kirjoitin äskettäin Suomen lääkärilehdessä (37/2009) Terveysportin PubMed hausta jonka voi tehdä myös suomeksi. Automatiikka hoitaa hakusanojen käännöksen ja hieman harjoittelemalla saa tästä oivan apurin, jota voi käyttää jopa potilastapaamisen aikana.

Esimerkki: epäilet raskaana olevalla naisella canalis carpi –pulmaa. Sitkeä ja voimakas sormien puutuminen on siis pulma, mutta mikä on hoito ja ennuste? Laantuuko kun raskaus päättyy? Vai pitäisikö ryhtyä hoitotoimiin?

Pikahaku onnistuu suomenkielisellä PubMed haulla näin:

1. Ihan mitä tahansa sanoja ei kannata PubMedille suomeksi tarjota. Mikä voisi olla suomenkielellä sopivin (virallisin) hakusana? Haen Terveysportin Lääkärin tietokannoista slangilla canalis carpi => hakutuloksena YKTn katsaus ”rannekanavaoireyhtymä” – sepä siis hakusanaksi.

2. Syötän Terveysportin kotisivun oikean reunan PubMed hakuun rannekanavaoireyhtymä

3. Tällöin avautuu PubMed ikkuna jossa termillä carpal tunnel syndrome osumia on 6742. Samaan PubMedin hakuikkunaan teen heti seuraavan haun suoraan englanniksi koska pregnancy löytyy omasta sanavarastostani. Pregnancy tuottaa 662000 osumaa.

4. Yhdistän nämä kaksi hakua kirjoittamalla History välilehdellä hakukenttään #1 AND #2

5. Saan 133 osumaa, joiden listassa kolmantena on hoitokokeilu “Local injection of dexamethasone for the treatment of carpal tunnel syndrome in pregnancy” jonka abstraktissa kirjoittajat päättelevät että oireet laantuvat hyvin hoitamattakin kun raskaus päättyy.

No, kenties alan erikoislääkärin kannanottoakin voi kysyä... Tämän kirjoituksen ydin on esitellä hakutekniikan mahdollisuuksia.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

PubMedin Auto suggest - oikotie onneen?

Tietokantojen käyttö on joskus aika mutkikasta eikä niiden toimintojen uudistuminen usein auta asiaa. Yhteen teknikkaan totuttuaan moni pitäisi siitä mielellään kiinni ja odottaa uudistuksia yhtä innokkaana kuin silli lautasella.

Uudistuksia silti vaan putkahtaa esille. PubMedin perushakuikkunassa on 11.9 alkaen ollut toiminto joka tarjoaa käyttäjälle listan soveliaita hakutermejä kun tämä kirjoittaa hakusanan alkuosan ruutuun. Toiminto on oletuksena päällä, tosin listan alareunassa on toiminto sen sulkemiseksi.

Esille hulahtava sanalista periaatteessa vähentää käyttäjän vaivaa etsiä hakusanan täsmällistä muotoa. Selvä pulma on kuitenkin että tarjottavat hakusanavaihtoehdot eivät ole hakutuloksen kattavuuden kannalta optimaalisia.


Valinnan vaikeuksia

Esimerkiksi haettaessa tietoa premenstruaalisista oireista listassa tarjotaan mm. premenstrual syndrome, premenstrual symptoms ja premenstrual tension. Aika sekava kokoelma synonyymejä siis. Minkä valitsisi? Käyttäjä onkin äkkiä sekaisin kuin kompassineula pohjoisnavalla.

Auto suggest -toiminnossa PubMed tarjoaakin hakusanoja jotka eivät ole MeSH-asiasanoja tai muita vakiintuneita hakutermejä vaan pudotuslistan hakusanat edustavat suosittuja hakutermejä. Siis sellaisia hakusanoja joilla on tehty paljon hakuja PubMedissä. Menetelmä on eräänlainen kooste muiden käyttäjien toiminnasta.


Robotista ei ole hyväksi isännäksi, rengiksi sentään kelpaa

Auto suggest -tekniikka sopiikin ainoastaan pikaiseen ja suuntaa antavaan tietohakuun. Luotettavampia ja kattavampia hakuja tavoitteleva saa edelleen käyttää vakiintuneita MeSH-asiasanoja hakujensa perustana.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Kurssitentti tietokoneluokassa – sulaa hulluutta?

Kynä ja paperi ovat klassikot lääkiksen tenttityövälineinä. Siitä huolimatta että Pasi Kaunisto lauloi 1970-luvulla että ’Sanat eivät riitä kertomaan, niitä tuskin tarvitaan…’ perusopiskelija edelleen raapustaa tenttivastaustaan paperille. Ja niin jäävät lääketieteen kuvat, äänet kuin videotkin hyödyntämättä osaamisen mittaamisessa.

Teknologian puute ei ainakaan ole esteenä tietokoneiden tenttikäyttöön. Yliopistolla ovat käytössä verkon oppimisympäristöt tenttiominaisuuksineen ja tarjolla on rutkasti työasemia, myös PC-luokkiin järjestettynä. Tosin luokkien maksimikoko on 20-25 työasemaa ja siksi epäilevä tuomas ampuukin PC-tentin heti alas. Hän on näet vakuuttunut että tietokoneella tenttinyt opiskelija oitis lavertelee sen sisällön vuoroaan odottavien paatuneiden pinnarien sankalle joukolle.


Viidakkorummulla tenttivihjeitä?

Tehtiinpä viime keväänä koeasetelma*: 116 kandia suoritti kampuksen kolmessa PC-luokassa yhden päivän aikana lopputentin kurssista Lääkärin tietotekniikka. Tentin kesto oli 70 minuuttia ja se sisälsi 16 kysymystä (8 monivalintaa, 7 lyhytvastausta, yksi essee). Kaikilla olivat samat kysymykset mutta satunnaisessa järjestyksessä. Tenttivuoroja oli kolme, näiden välissä 20 minuutin järjestelytauko. Kandit saivat varata itselleen sopivan tenttiajan suoraan tietojärjestelmästä hyvissä ajoin.
Voisi olettaa että jos tietoa tentin sisällöstä vuotaa ulos PC-luokasta se saattaisi näkyä tenttituloksessa siten että jälkimmäiset tenttivuorolaiset osaisivat paremmin tai suoriutuisivat nopeammin.


Ei huolta tietovuodoista

Tenttitulokset menivät näin : vuoro1: 110.9, vuoro2: 109.6, vuoro3: 100.4. Eli viimeinen vuoro pärjäsi edeltäviä hieman huonommin. Kaikki käyttivät tenttiin saman verran aikaa.
Tulosten perusteella tietovuoto ei vaikuttaisi olevan merkittävä pulma. Tosin tentin tehtävistä yli puolet oli taitoa vaativia; esimerkiksi Etsi löydätkö Cochrane-katsausta joka vastaa kysymykseen: onko antibioottihoidosta hyötyä appendikektomian leikkausinfektioiden estämiseksi. Voihan olla että pelkkää tiedollista osaamista mittaava tentti tuottaisi erilaisia tuloksia. Tähänastiset uutiset ovat kuitenkin varsin lupaavia opettajille jotka suunnittelevat toteuttavansa tietokonetenttejä. Nämä opettajat saattavat samalla lisäksi välttyä tihrustamasta tenttipapereiden hieroglyyfejä. Onnenpekkoja, mitäs muuta.


* Tuloksia esiteltiin AMEE-kongressissa elokuussa 2009

perjantai 28. elokuuta 2009

Kurssitettava verkossa vai satimessa…?

Täydennyskoulutusta verkko-opiskeluna on tarjolla lääkäreille hyvin vähän. Aidon ja täysipainoisen verkkokurssin hakeminen alan koulutuskalenterista onkin kuin etsisi mustaa kissaa pimeästä huoneesta.

Tietotekniikasta vetoapua oppimiseen

Lääketieteessä kuvat (ihotaudit), äänet (sydänsairaudet) ja vuorovaikutteiset simulaatiot (esim. DMn tasapainottaminen) voivat olla hyvin havainnollisia ja niistä voi oppia paljon. Tietotekniikka taas on aivan omiaan tuollaisen materiaalin hyödyntämiseen. Havainnollisiin aineistoihin perustuvat verkkokurssit tehtävineen ja harjoituksineen soveltuisivat erittäin hyvin lääketieteellisen osaamisen kehittämiseen sekä diagnostisen ja kliinisen päättelyn harjaannuttamiseen.

Täydennyskoulutus verkko-opiskeluna on muualla selvästi yleistynyt mutta lääketieteellisen koulutuksen valtavirtana on edelleen luentosalityyppinen toteutustapa, joka voi olla aika passivoivaa tiedonjakoa.

Täydennyskoulutus, työhoppu ja piiloagendat

Laadukas verkko-opiskelu voisi antaa täydennyskoulutettavalle aktiivisen oppijan roolin ja koulutukseen voisi osallistua sopivana ajankohtana työpaikalta tai kotoa käsin. Tämä kuulostaa myös koulutuksen organisoinnin kannalta hyvältä. Asiassa on nykyisin kuitenkin yksi iso pulma. Naitettaessa yhteen työrutiinit ja samanaikainen verkko-opiskelu voi lääkäri joutua ikävään satimeen. Potilastyössä saattaa tulla hirveä hoppu ja lisäksi verkko-opiskelu uhkaa jäädä hätäiseksi huitaisuksi. Tai opinnot tehdään yömyöhällä. Ratkaisuna tähän epäkohtaan voisi olla että verkkokurssilaisen työpäivään varataan työpaikalla riittävä ja yksinomaan verkko-opiskelulle pyhitetty aikaresurssi.

Lisäksi on syytä muistaa luentopäiviin ja koulutustilaisuuksiin liittyvä piiloagenda. Uuden tiedon kuulemisen ohella haetaan matkustamista, irtautumista työpaikan rutiinista, kollegoiden tapaamista. Nämä voivat uudistaa urautunutta ajattelua ja tuottaa tuoreita ideoita. Nämä ovat tärkeitä ja kannatettavia tavoitteita.

Menestystarinaa hakemaan

Kannattaisiko täydennyskoulutuksessa hyödyntää ns sulautuvaa opetusta (blended learning), jossa lähiopetusta yhdistetään verkko-opiskeluun? Tästä on raportoitu varsin lupaavia tuloksia. Menestystarinan voisikin tuottaa kurssi joka sisältäisi (1) korkeatasoisen koulutustilaisuuden perinteisenä lähiopetuksena ja (2) riittävästi aikaresurssoitu verkko-opiskeluvaihe itsenäisesti suoritettavien harjoitustehtävien ja verkossa yhdessä käsiteltävien pulmatapausten muodossa.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Viidennes viskasi videot viemäriin

Verkkokurssiopiskelu on karmean kuivakasta jos verkko on pelkkä tiedostojen lukualusta. Sitä vastoin verkkoyhteisö voi vauhdittaa tiedon omaksumista. Jotkut aiheet sopeutuvat kuitenkin sellaiseen aika huonosti. Lisäksi pelottaa että jos käyttää verkkokeskusteluja niin niitä saa iltakaudet moderoida hartiat hapoilla.
Entäs jos verkkokurssilla olisi videoita? Läkähdyttävä liitetiedostojenkka jäisi pois ja videot tekisivät kokonaisuuden monipuolisemmaksi.

Katsotaanko videoita? Opitaanko niistä? Sopivatko videot ollenkaan korkeakouluun? Onko ne vain ala-asteen hätävara opettajan sairastuttua?

Empiirinen koe verkossa

Teimme eksperimentin(*): 120 lääketieteen opiskelijalla oli ’perinteisten’ verkkokurssin oppimateriaalien ohella parikymmentä videota ns lyhytluentoina (kunkin kesto 2-4 min), lisäksi kurssilla oli käytössä verkkokeskustelu.. Kurssialusta oli Blackboard ja aiheena lääketieteen tietokannat ja informatiikka. Opiskelijan Blackboard-lokitietoja ja verkkotenttituloksia verrattiin videoiden katsomismääriin. Ahkera videoiden katsominen näytti liittyvät seuraaviin: naissukupuoli, ahkerampi yhteistoiminnallisten verkkotyövälineiden käyttö ja parempi tenttitulos. Mutta joka viides (20%) opiskelijoista ei katsonut ensimmäistäkään videota. Jäiköhän heiltä monta oleellista asiaa oppimatta?

Korjausliike onnistui

Tästä viisastuneena keväällä 2009 kurssin videot liitettiin tiiviisti verkkokurssin harjoitustehtäviin; tämä virittikin opiskelijat tiirailemaan enemmän videoita (jotta selviäisi harjoitustehtävistä). Iso 20% pinnariporukka kutistui 3%:iin. Joten eipä viskata videoita viemäriin tai Parkanon Prisman roskikseen. Kyllä ne toimivat.

Take-home-message:

Verkkokurssilla ei riitä että tarjoat oheismateriaalina havainnollista multimediaa tai videoita. Se haiskahtaa vanhalta perusoletukselta että jos heittää seinälle paljon savea osa siitä jää kiinni. Tuunaa sen sijaan verkkokurssiin pedagoginen rakenne jolla videoiden oppimista edistävä lisäarvo saadaan harjoitustehtäviä käyttäen ulosmitattua aktiivisena taitojen omaksumisena.

(*) Romanov & Nevgi: Do medical students watch video clips in eLearning and do these facilitate learning? Medical Teacher, 29: 490-494.

maanantai 10. elokuuta 2009

Verkko-opetuksesta skaalautumisetuja

Lääketieteellisen verkko-opetuksen asiantuntija David A Cook kirjoitti äskettäin Medical Teacher –lehdessä Internet perustaisesta verkko-opetuksesta verrattuna perinteisiin menetelmiin*. Loppupäätelmässä todettiin että verkko-opetus on teholtaan rinnastettavissa perinteiseen opetukseen eikä lisää vertailututkimuksia perinteiseen opetukseen enää tarvita.

Skaalautuvuus olisi myös huomioitava

Leukaa hieman loksautti se että Cook suppiloutui vain vaikuttavuuden näkökulmaan eikä puhunut mitään verkko-opetuksen skaalautumiseduista. Opettajallehan saattaa olla ihan silkkaa myrkkyä korjata perinteistä tenttiä - pahimmillaan 120 kpl harakanvarpailla kirjoitettua tenttipaperia (a’ 5 kysymystä = 600 vastausta) pitää lukea, arvostella ja huolehtia tenttitulosten kirjaamisesta yms. On kuin kivirekeä käyttäisi matkaamiseen. Siinäpä ikävä ajopeli.


Moodle –limusiinilla saisi kelpo kyytiä

Perinteisten opetukseen verrattuna verkossa opettaja nauttii monista eduista. Esimerkiksi opetuksen Moodle-toteutuksessa karttuu lisäarvoa mm seuraavista: (1) opiskelijan esseevastauksen käsiala on selkeää, (2) kysymykset voidaan arpoa poolista tai käyttää rinnakkaisia sisarkysymyksiä, (3) tentissä voidaan käyttää kuvia, kaavioita, ääniä, kysymysten moniosaisuutta yms, (4) tentin korjaus voidaan optimitilanteessa automatisoida jopa 80-90 –prosenttisesti (nämä edut ovat monilla muillakin verkko-oppimisalustoilla).

Pinnariopiskelijoita pelkääville on sopivan rauhoittavaa luettavaa idearikas katsaus Moodlen tenttikäytännöistä. Selvä etu opettajalle ovat myös tenttisuoritetilastot joista saa mm. vastauksia:

  • Mikä oli tentissä erityisen vaikeaa?
  • Mitä kaikki osaavat tentissä sujuvasti?
  • Muodostivatko eri asioiden osaamattomuudet jonkinlaisia ryvästymiä?
  • Miten kehitän opetustani havaitsemieni osaamisvajeiden poistamiseksi?



* DA Cook: The failure of e-learning research to inform educational practice, and what we can do about it. Medical Teacher 31(2):158-62, 2009.

lauantai 1. elokuuta 2009

Tolkkua tekstiviestintään?

Monet ovat varmasti turhautuneet saadessaan lähettämäänsä tekstiviestiin tarpeettomia vastausviestejä tyyliin ’OK’, jotka eivät sisällä merkityksellistä informaatiota. Niiden saapumisen takia pitää kännykkä kaivaa esille tuon turhuuden toteamiseksi (koska voihan saapuva tekstari olla jokin tärkeäkin viesti). Turhat tekstarit aiheuttavat siis vaivaa, maksavat ja voivatpa suurina määrinä lisätä energiankulutustakin (operaattorin lisätessä verkon kapasiteettia yms) :
Laita tekstarin loppuun koodi ev (= ei vastausta) kun et halua mitään kuittauksia viestistäsi. Tätä menettelyä kannattaa lanseerata kaikille tutuille vaikkapa seuraavalla tekstarilla:

Säästä rahaa & luontoa: laita tekstarin loppuun ev kun et halua turhia ’ok’ kuittauksia. Teen niin, ota halutessasi käyttöön ja kerro muillekin

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Älä etsi uutisia – anna uutisten etsiä sinut

RSS-tekniikalla voi lääkäri yhden luukun periaatteella vahtia hurjan montaa lääketieteellistä tietolähdettä ja voi koota vaikkapa seuraavan kuvitteellisen tarjottimen:

(1) Jatkuva MEDLINE-haku jostakin aiheesta, esim. raskaudenaikainen karpaalitunnelioireyhtymä. Kun osumia tulee niin näet ne heti.
(2) Suomen Lääkärilehden, Lancetin, BMJn ja New Eng J Med uusimman numeron sisällön seuranta jotta pysyt yleistiedossa ajan tasalla. Kun lehti ilmestyy, syötteenä näet sisällöt otsikkoina.
(3) keskeisten uutistoimistojen (Reuter, CNN jne) viestit aiheesta H1N1-influenssa Uudet uutiset välittömästi näkyvissä.

Lisäksi voi poimia mukaan vaikkapa kongressitietoja. Viranomaistiedotteita saa myös syötteinä eri organisaatioita mm. Lääkelaitoksesta.

Lääkärin kannalta tärkeät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valvira ja Työterveyslaitos nukkuvat ruususen unta syötteiden osalta. Jospa havahtumisen herätyskello helähtäisi pian heillekin?


Nauti hiukopalaa päivittäin

Syötteitä pitää haukata annos joka päivä koska ne eivät varastoidu. Uutuudet haetaan lukijaohjelmaan aina kun sen käynnistää ja kun syötteen tarjoilu tiedontuottajalta päättyy niin viivyttelevä lukija jää nuolemaan näppejään. Vanhentunut uutispuuro päätyy bittijäteastiaan. Konservatiivinen torjuntayritys ’kyllä minä ne vielä katson kunhan ehdin’ on tuhoon tuomittu. Ei auta istua ja imeskellä kieltä suussaan vaan työpäivän ajanhallintaa on uusittava.


Meitä ei atk-tuki pompottele

Ja mikä parasta RSS-syötelukijaa – esimerkiksi Netvibes – käytetään pelkällä selaimella (Internet Explorer, Firefox tms). Sairaalan tai terkkulan atk-osastosta riippumatta itse saat tuunailla RSS-tsydeemit haluamaasi kuosiin. Esimerkiksi http://www.netvibes.com/

Syötteiden käytöstä lisätietoa hilpeästä alle 4 min youtube videosta, johon aikaisemminkin viittasin. Jos syötteet kiinnostavat niin paremmin ei voi käyttää neljää minuuttia kuin katsomalla tuo video. Sama aika tärväytyy yhden omenan syömiseen, joten tyhjennä koko pajatso - syö omena JA katso samalla video.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Kandeille kokemusta virtuaalipotilaiden avulla

Tietotekniikka on tuonut ennenkuulumattomia opetusratkaisuja opettajien käyttöön, näin myös lääkiksessä jossa kliinisen päättelyn harjoittelu ja virtuaalipotilas sopivat yhteen kuin jalkapallo ja maali. Ratkaistessa virtuaalipotilaan sairautta opiskelija saa näet turvallisesti testata omaa ajatuspolkuaan diagnoosia tehdessään. Ja virtuaalisen potilaan tutkimisesta saa heti palautetta.

Lyhytsanaisuus on usein hyve joten mitäpä asiasta enempää jauhamaan, katso sen sijaan esittelyvideo Virtuaalinen potilaspankki (4:56). VPP on HY-lääket.tdk kehittämä opetussovellus jota kandi käyttää selaimella ajasta ja paikasta riippumatta.

Opiskelijoiden palaute virtuaalipotilaista on hyvin positiivista ja näin on hyvä – totesihan joku kokenut opettaja jo aikoja sitten: sen minkä ilottaa oppii sen surutta unohtaa. Olisi simulaatiot varmaan monelle oppilaitokselle oiva keino opetuksen kehittämiseen.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Nyt tiedelehtien luku helpoksi

Parisen viikkoa on toiminnassa ollut palvelu nimeltään Clinical Reader, lienee brittiläinen.

Sieltä voi selata mukavasti lääketieteen kansainvälisten kärkilehtien sisällöt ja abstraktit ja samalla näkee lääketieteelliset uutiset & huippublogit. Multimediana voi katsoa opetusvideoita dreenin asettamisesta, antiseptiikan historiasta…

Aika näyttää mitä sisältöä tulee tarjolle; tosin palvelun ansaintaperiaatetta on äkkiseltään vaikea hahmottaa; ainakaan mainonta ei ole erityisen silmiinpistävää.

http://www.clinicalreader.com/

torstai 9. heinäkuuta 2009

Tarpeeksi lyhyttä tavaraa? Videoeväitä tietotyöhön

Viime blogissa mainitsin että videoidujen lyhytluentojen pitää olla lyhyitä. Katsotaan miten minun käy nyt kun laitan tähän linkiksi flash-videon joka opastaa pari vinkkiä potilastyön tietotekniikasta. Lääkäreitä kouluttaessa on näet käynyt usein ilmi että dataaminen ei suju kovin taidokkaasti vaan turha näpräily vie kamalasti aikaa.
Potilastyössä lääkäri käyttää useita softia/sovelluksia samanaikaisesti mutta jos ei muista hyödyntää hiiren ja näppäimistön yhteiskäyttöä niin menee hankalaksi. Myös softasta toiseen hyppääminen voisi olla sujuvampaa.





Omaksu uusia työtapoja verkkovideosta

Tässä linkki videoon (3 min 40s) johon olen koonnut muutamia työasematyöskentelyä helpottavia tekniikoita mm. Terveysportin käytössä.

Videossa opastetaan mm. seuraavaa:

A. selaimen pikakomennoista apua Terveysportin katsauksissa navigointiin
B. ikkunoiden hallinnalla lisää työhön sujuvuutta
C. selaimen oman hakutoiminnon hyödyntäminen

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Lyhyttavaraa, kiitos kyllä

Tästä se lähtee. Bloginpito. Lääketieteen piirissä kouluttajana toimittuani jo 80-luvulta alkaen on tullut koeteltua monia sudenkuoppia omin jaloin ja ehkäpä kokemusten jakamisesta olisi hyötyä.

Tiedonhaun ja tietokantojen käytön koulutuksessa (esim Medline) ovat ns. ruutuvideot opetuksessa hyvä keino opettaa mutkikkaita asioita. Nimikkeestä ”ruutuvideo” en silti tykkää vaan kutsun niitä lyhytluennoiksi koska niissä opettaja luennoi ja videot & animaatiot havainnollistavat mutkikkaat asiat.

Videoitua pitkää piimää?

Jahkailuvideota ei kukaan kestä vaan matsku on tehtävä nopeatempoiseksi. Ja hyvin, hyvin lyhyeksi. Viisi minuuttia on monesti ihan liikaa. TV/Internet/Youtube-sukupolvi on tottunut siihen että ruudusta tulee sujuvaa ja teknisesti huoliteltua tavaraa. Tai että produktiossa on ainakin jokin rytmi ja idea. Videoiden opetuskäytössä sorrutaan siihen että perusluento tallennetaan 90 minuutin järkäleeksi. Kukaan ei kestä katsoa tuota yliopiston tosi-TV:tä kun huuruisessa luentovideossa joku dosentti Sam Makkonen tankkaa kalvoiltaan esitystä sammakkolajien taksonomiasta. Se joka väittää kestävänsä huijaa muita - tai ainakin itseään.
Sama mokaa on verkko-opetuksessa edelleen paljon. Heitetään verkkoon karmea luntta dokareita ja huudetaan perään että opiskelkaa nämä. Pitäisiköhän julistaa "Näyttäkää minulle verkkokurssi joka on vain materiaalinjakoalusta niin minä näytän teille kehnon verkkokurssin…"?

Vessa-akustiikkakin voi toimia

Hauska anarkianmakuinen esimerkki on youtubesta löytyvä RSS in plain english. Joku hemmo vetää sen ihan hirveällä vauhdilla alle neljän minuutin ja hauskaa silti on. Äänityksenlaadusta päätellen produktio on tehty jossakin hikisessä vessassa mutta lopputulos on siisti. Jos asia ei tule katsojalle selväksi eka kerralla niin pikauusintaa vaan peliin.
 
Site Meter