perjantai 28. elokuuta 2009

Kurssitettava verkossa vai satimessa…?

Täydennyskoulutusta verkko-opiskeluna on tarjolla lääkäreille hyvin vähän. Aidon ja täysipainoisen verkkokurssin hakeminen alan koulutuskalenterista onkin kuin etsisi mustaa kissaa pimeästä huoneesta.

Tietotekniikasta vetoapua oppimiseen

Lääketieteessä kuvat (ihotaudit), äänet (sydänsairaudet) ja vuorovaikutteiset simulaatiot (esim. DMn tasapainottaminen) voivat olla hyvin havainnollisia ja niistä voi oppia paljon. Tietotekniikka taas on aivan omiaan tuollaisen materiaalin hyödyntämiseen. Havainnollisiin aineistoihin perustuvat verkkokurssit tehtävineen ja harjoituksineen soveltuisivat erittäin hyvin lääketieteellisen osaamisen kehittämiseen sekä diagnostisen ja kliinisen päättelyn harjaannuttamiseen.

Täydennyskoulutus verkko-opiskeluna on muualla selvästi yleistynyt mutta lääketieteellisen koulutuksen valtavirtana on edelleen luentosalityyppinen toteutustapa, joka voi olla aika passivoivaa tiedonjakoa.

Täydennyskoulutus, työhoppu ja piiloagendat

Laadukas verkko-opiskelu voisi antaa täydennyskoulutettavalle aktiivisen oppijan roolin ja koulutukseen voisi osallistua sopivana ajankohtana työpaikalta tai kotoa käsin. Tämä kuulostaa myös koulutuksen organisoinnin kannalta hyvältä. Asiassa on nykyisin kuitenkin yksi iso pulma. Naitettaessa yhteen työrutiinit ja samanaikainen verkko-opiskelu voi lääkäri joutua ikävään satimeen. Potilastyössä saattaa tulla hirveä hoppu ja lisäksi verkko-opiskelu uhkaa jäädä hätäiseksi huitaisuksi. Tai opinnot tehdään yömyöhällä. Ratkaisuna tähän epäkohtaan voisi olla että verkkokurssilaisen työpäivään varataan työpaikalla riittävä ja yksinomaan verkko-opiskelulle pyhitetty aikaresurssi.

Lisäksi on syytä muistaa luentopäiviin ja koulutustilaisuuksiin liittyvä piiloagenda. Uuden tiedon kuulemisen ohella haetaan matkustamista, irtautumista työpaikan rutiinista, kollegoiden tapaamista. Nämä voivat uudistaa urautunutta ajattelua ja tuottaa tuoreita ideoita. Nämä ovat tärkeitä ja kannatettavia tavoitteita.

Menestystarinaa hakemaan

Kannattaisiko täydennyskoulutuksessa hyödyntää ns sulautuvaa opetusta (blended learning), jossa lähiopetusta yhdistetään verkko-opiskeluun? Tästä on raportoitu varsin lupaavia tuloksia. Menestystarinan voisikin tuottaa kurssi joka sisältäisi (1) korkeatasoisen koulutustilaisuuden perinteisenä lähiopetuksena ja (2) riittävästi aikaresurssoitu verkko-opiskeluvaihe itsenäisesti suoritettavien harjoitustehtävien ja verkossa yhdessä käsiteltävien pulmatapausten muodossa.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Viidennes viskasi videot viemäriin

Verkkokurssiopiskelu on karmean kuivakasta jos verkko on pelkkä tiedostojen lukualusta. Sitä vastoin verkkoyhteisö voi vauhdittaa tiedon omaksumista. Jotkut aiheet sopeutuvat kuitenkin sellaiseen aika huonosti. Lisäksi pelottaa että jos käyttää verkkokeskusteluja niin niitä saa iltakaudet moderoida hartiat hapoilla.
Entäs jos verkkokurssilla olisi videoita? Läkähdyttävä liitetiedostojenkka jäisi pois ja videot tekisivät kokonaisuuden monipuolisemmaksi.

Katsotaanko videoita? Opitaanko niistä? Sopivatko videot ollenkaan korkeakouluun? Onko ne vain ala-asteen hätävara opettajan sairastuttua?

Empiirinen koe verkossa

Teimme eksperimentin(*): 120 lääketieteen opiskelijalla oli ’perinteisten’ verkkokurssin oppimateriaalien ohella parikymmentä videota ns lyhytluentoina (kunkin kesto 2-4 min), lisäksi kurssilla oli käytössä verkkokeskustelu.. Kurssialusta oli Blackboard ja aiheena lääketieteen tietokannat ja informatiikka. Opiskelijan Blackboard-lokitietoja ja verkkotenttituloksia verrattiin videoiden katsomismääriin. Ahkera videoiden katsominen näytti liittyvät seuraaviin: naissukupuoli, ahkerampi yhteistoiminnallisten verkkotyövälineiden käyttö ja parempi tenttitulos. Mutta joka viides (20%) opiskelijoista ei katsonut ensimmäistäkään videota. Jäiköhän heiltä monta oleellista asiaa oppimatta?

Korjausliike onnistui

Tästä viisastuneena keväällä 2009 kurssin videot liitettiin tiiviisti verkkokurssin harjoitustehtäviin; tämä virittikin opiskelijat tiirailemaan enemmän videoita (jotta selviäisi harjoitustehtävistä). Iso 20% pinnariporukka kutistui 3%:iin. Joten eipä viskata videoita viemäriin tai Parkanon Prisman roskikseen. Kyllä ne toimivat.

Take-home-message:

Verkkokurssilla ei riitä että tarjoat oheismateriaalina havainnollista multimediaa tai videoita. Se haiskahtaa vanhalta perusoletukselta että jos heittää seinälle paljon savea osa siitä jää kiinni. Tuunaa sen sijaan verkkokurssiin pedagoginen rakenne jolla videoiden oppimista edistävä lisäarvo saadaan harjoitustehtäviä käyttäen ulosmitattua aktiivisena taitojen omaksumisena.

(*) Romanov & Nevgi: Do medical students watch video clips in eLearning and do these facilitate learning? Medical Teacher, 29: 490-494.

maanantai 10. elokuuta 2009

Verkko-opetuksesta skaalautumisetuja

Lääketieteellisen verkko-opetuksen asiantuntija David A Cook kirjoitti äskettäin Medical Teacher –lehdessä Internet perustaisesta verkko-opetuksesta verrattuna perinteisiin menetelmiin*. Loppupäätelmässä todettiin että verkko-opetus on teholtaan rinnastettavissa perinteiseen opetukseen eikä lisää vertailututkimuksia perinteiseen opetukseen enää tarvita.

Skaalautuvuus olisi myös huomioitava

Leukaa hieman loksautti se että Cook suppiloutui vain vaikuttavuuden näkökulmaan eikä puhunut mitään verkko-opetuksen skaalautumiseduista. Opettajallehan saattaa olla ihan silkkaa myrkkyä korjata perinteistä tenttiä - pahimmillaan 120 kpl harakanvarpailla kirjoitettua tenttipaperia (a’ 5 kysymystä = 600 vastausta) pitää lukea, arvostella ja huolehtia tenttitulosten kirjaamisesta yms. On kuin kivirekeä käyttäisi matkaamiseen. Siinäpä ikävä ajopeli.


Moodle –limusiinilla saisi kelpo kyytiä

Perinteisten opetukseen verrattuna verkossa opettaja nauttii monista eduista. Esimerkiksi opetuksen Moodle-toteutuksessa karttuu lisäarvoa mm seuraavista: (1) opiskelijan esseevastauksen käsiala on selkeää, (2) kysymykset voidaan arpoa poolista tai käyttää rinnakkaisia sisarkysymyksiä, (3) tentissä voidaan käyttää kuvia, kaavioita, ääniä, kysymysten moniosaisuutta yms, (4) tentin korjaus voidaan optimitilanteessa automatisoida jopa 80-90 –prosenttisesti (nämä edut ovat monilla muillakin verkko-oppimisalustoilla).

Pinnariopiskelijoita pelkääville on sopivan rauhoittavaa luettavaa idearikas katsaus Moodlen tenttikäytännöistä. Selvä etu opettajalle ovat myös tenttisuoritetilastot joista saa mm. vastauksia:

  • Mikä oli tentissä erityisen vaikeaa?
  • Mitä kaikki osaavat tentissä sujuvasti?
  • Muodostivatko eri asioiden osaamattomuudet jonkinlaisia ryvästymiä?
  • Miten kehitän opetustani havaitsemieni osaamisvajeiden poistamiseksi?



* DA Cook: The failure of e-learning research to inform educational practice, and what we can do about it. Medical Teacher 31(2):158-62, 2009.

lauantai 1. elokuuta 2009

Tolkkua tekstiviestintään?

Monet ovat varmasti turhautuneet saadessaan lähettämäänsä tekstiviestiin tarpeettomia vastausviestejä tyyliin ’OK’, jotka eivät sisällä merkityksellistä informaatiota. Niiden saapumisen takia pitää kännykkä kaivaa esille tuon turhuuden toteamiseksi (koska voihan saapuva tekstari olla jokin tärkeäkin viesti). Turhat tekstarit aiheuttavat siis vaivaa, maksavat ja voivatpa suurina määrinä lisätä energiankulutustakin (operaattorin lisätessä verkon kapasiteettia yms) :
Laita tekstarin loppuun koodi ev (= ei vastausta) kun et halua mitään kuittauksia viestistäsi. Tätä menettelyä kannattaa lanseerata kaikille tutuille vaikkapa seuraavalla tekstarilla:

Säästä rahaa & luontoa: laita tekstarin loppuun ev kun et halua turhia ’ok’ kuittauksia. Teen niin, ota halutessasi käyttöön ja kerro muillekin
 
Site Meter