torstai 30. joulukuuta 2010

Uusi kansantautien tietolähde Terveysportissa

Tietotyöläiseksi ei moni lääkäri tai hoitaja ole itseään yleensä tunnistanut. Mutta siihen suuntaan on perusteita edetä, muuttuhan lääketieteellinen tieto koko ajan ja tiettyä rutiinimenettelyä voi jo huomenaamuna olla aiheellista muuttaa radikaalisti. Ajantasaisessa tiedossa kiinnipysymistä tukemaan on Terveysportin informaatiotyövälineiden joukkoon ilmaantunut uusi Pitkäaikaissairaudet. Se kattaa kansanterveyden kannalta keskeiset krooniset sairaudet, kuten diabeteksen, sydänsairaudet, astman, nivelreuman. Lisäksi mukana on alkoholiriippuvuus –tietokanta, se onkin tarpeen suomalaisten alati kasvavan alkoholinkulutuksen näkökulmasta, yhä useampi kansalainen tuntuu viihtyvän kosteikossa vuoden ympäri. Lisäksi aineisto täydentyy vuodenvaihteessa masennuksen / depression –tietokannalla. Ja mikäs on terveydenhuollon tietotyöläisenä ollessa, kunhan vaan löytää ajantasaisen tiedon sujuvasti ja osaa sitä hyödyntää täysipainoisesti.



Terveysportin Pitkäaikaissairaudet –tietokannasta kannattaa panna merkille se, että sen sisältö on monessa tapauksessa kirjoitettu niin selkeästi että artikkeleista on oiva apu myös potilasohjauksen ja –neuvonnan työvälineenä. Ja sitähän kannattaa tukimateriaalina hyödyntää niin lääkärin kuin hoitajankin, onhan monen pitkäaikaissairauden hyvän hoidon avaimet potilaan itsensä käsissä. Ja tutkimuksissa on osoitettu, että potilas ei vastaanottotilanteessa pysty omaksumaan kaikkea informaatiota, niinpä on aiheellista antaa myös mukaan tietoa paperilla - vaikkapa muistin tueksi.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Voisiko Terveysporttia käyttää kännykällä?

Monille on tuttu Nokian puhelimissa käytettävä Lääkärin mobiilitietokannat, joka koostuu noin tusinasta Terveysportin tietokannasta. Sen avulla moni tietotarve hoituu ilman, että lääkärin on juututtava työaseman ääreen. Nykypulma on se, että puhelinvalintana ei Nokia ole isänmaallinen itsestäänselvyys vaan tietokantoja pitäisi päästä käyttämään myös muilla luureilla, kuten Android-kännyt ja iPhone.
Tässä tilanteessa on tohtorilla kaksi vaihtoehtoa: (I) luurivalinnaksi jää edelleen Nokia tai (II) muiden kännyjen osalta siirrytään Terveysportin tietokantojen suorakäyttöön luurin nettiliittymää pitkin. Voisiko se olla toimiva ratkaisu?


Testi: kuinkas meille sitten kävikään

Kokeilin perusnopeudella (n 350 kbit/s, about 9 euroa/kk) kookkaalla Amoled-kosketusnäytöllä ja näppiksellä varustetulla HTC Desire Z kännyllä tietokantojen käyttöä. Terveysportti avautui 15 s:ssa, Lääkärin tietokannoissa hakutermillä anemia hakusaaliin sai ruutuun 22 sekunnissa ja haluttu artikkeli Aikuisen anemian selvittely avautui luettavaksi sekin 22 sekunnissa.




Ehkäpä tuo vasteaika vielä olisi siedettävissä, mutta isoja pulmia oli vielä edessä. Sen enempää Desiren vakioselaimella kuin Operalla ei saa koko artikkelitekstiä kunnolla esille. Osin pulma on oikean marginaalin hallinta & luettavuus ja välillä jäi artikkelin loppu tulematta tyystin esille! Ja vaihtaminen Operassa ns. mobiilinäkymään ei tuonut sekään ratkaisua. Terveysportin tietokantoja on siis hyvin kökköä käyttää mobiilisti vaikka hyppysissä onkin varsin laadukas Android-kosketusnäyttöluuri. iPhonella kenties tulisi erilaisia tuloksia, se jää vielä testattavaksi. Nykyisellään ei Terveysporttikäyttö mobiilisti ole järin tolkullista.

Herääkin pari lisäkysymystä tästä teemasta:

Pitäisikö Terveysportin käyttöliittymästä olla palvelinpäässä erikseen tarjolla mobiilikäyttöön oleellisesti paremmin soveltuva versio?

Olisiko työnantajan tarjoamien Terveysportin tietokantojen käyttöoikeus teknisesti laajennettavissa työntekijöiden (työ)kännykkään? Ja olisiko siitä vastaavaa hyötyä? Ja löytyykö sille maksajaa (työnantaja?), koska eihän se ilmaista ole.

Lisäys edelliseen (21.12.2010): Terveysporttia tuottavasta Kustannus Oy Duodecimista minulle ilmoitettiin, että heillä on alkamassa kehityshanke Terveysportin tietokantojen mobiiliversioista, joita voisi sujuvasti käyttää Android-, Nokia-, HTC- ja Iphone -puhelimissa selaimella. Eli esittämistäni kysymyksistä ensimmäinen sai vastauksen.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Vikkelästi videosta viisastumaan: Grovo

Softien käyttöohjeet ovat kapulakielensä takia turhauttavia ja sähköisistä help-toiminnoista ratkaisun löytyminen on yhtä todennäköistä kuin joulupukin vierailu juhannusaattona. Internetin sovelluksien, kuten Facebook Youtube yms. käyttökikkailut eivät varttuneemmalle väelle kuitenkaan ole ihan normikamaa. Joten kysymyksiä ja pulmia pulpahtelee netin äärellä väistämättä.

Mikä avuksi tiedonpuutteeseen?

Videot sopivat mainiosti mutkikkaiden prosessien opastukseen ja tästä firma nimeltä Grovo on ottanut onkeensa (www.grovo.com). Se on tuottanut lukuisia noin kahden minuutin tiiviitä opastevideoita internetin sovelluksista niin opiskelijoille, yrittäjille, hyväntekeväisyysaktivisteille ja ties mille muille kohderyhmille.





Tosi-TV sucks, mutta editointi tekee gutaa

Netissä on tarjolla liikaa pitkäpiimäisiä kuvaruutuvideoita, jotka ovat ikävää tosi-TV:tä tahmeasti etenevine sisältöineen. Tällöin katsoja saa eteensä kaiken mitä ruudulla on tehty. Niinpä vastauksia janoava katsoja joutuu kärsimättömänä kiemurtelemaan odotellen oleellista sisältöä. Pikaisen tutustumisen perusteella vaikuttaa, että Grovo on suunnitellut ja editoinut esityksenä huolella, mm. Facebookin salat esitellään runsaan kymmenen lyhyen videon kokonaisuutena. Englanninkielisyys on oman haasteensa, mutta ei liene ylivoimainen este käyttöopastetietoa kaipaavalle.

Videoiden vahvuuksia kannattaa hyödyntää koulutuksessa

Koulutusvideot hyödyntävät monikanavaista oppimista, jolloin katsoja näkee, kuulee ja lukee informaatiota samanaikaisesti. Oppimistutkimuksissa tästä on saatu hyviä tuloksia. Hyötyjä tavoitellessa kannattaa pitää mielessä videoiden napakan editoinnin merkitys ja se tosiasia, että katsojan kipuraja alkaa tulla pahasti vastaan jos esityksen kesto ylittää 4-5 minuuttia.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Luentosalissa kirjoitetaan tekstiviestejä – sepä erinomaista!

Jos luentosalissa näprätään tekstiviestejä, ei se merkitse fiaskoa. 300:n lääketieteen opiskelijan massatilaisuudessa (HY) ensin katsottiin Prinsessa-elokuva ja sitä seurasi paneelikeskustelu. Aiheina itse elokuva sekä psykiatria, mielisairaudet ja niiden hoitomuodot. Paneelissa oli mukana psykiatreja, yleislääkäri, sekä elokuvan ohjaaja ja pääroolin näyttelijä. Opiskelijat saivat tekstiviesteillä esittää kysymyksiä ja kommentteja. Yleisön joukosta tuli 32 viestiä, siis joka kymmenes opiskelija osallistui aktiivisesti.

Perusvehkeillä pärjää - kännykkä ja läppäri

Toteutus vaatii minimaaliset resurssit: toimin avustajana ja puhelimeeni yleisö sai lähettää viestejä. Kirjoitin ne läppäriini, josta ne näytetiin valkokankaalla. Puheenjohtaja (opetusdekaani Anne Pitkäranta, tilaisuuden ideoija) poimi niistä kysymyksiä ja virikkeitä paneelikeskusteluun. Saattoivatpa tekstarit valkokankaalla inspiroida suoraan yleisöäkin ajattelemaan ja viestimään lisää. Lähes kaikki viestit (31/32) olivat relevantteja ja kiinnostavia, siten työkseni jäi vain stilisointi.

Twitter jätettiin vielä sivuraiteelle

Tekstiviesti on tekniikkaa, joka toimii varmasti kuin junan vessa. Jos oltaisiin lähdetty web 2.0 hypetykseen ja kerätty viestit vaikkapa Twitterillä, olisi saalis voinut jäädä perin laihaksi. Tämä hoksattiin jo etukäteen kun kaksi viikkoa aikaisemmin tehtyyn kyselyyn vastanneista opiskelijoista (N=304) vain 2% ilmoitti twiittaavansa mobiilisti. Kuitenkin oli satavarmaa, että kaikilla olisi puhelin mukana tilaisuudessa, joten valinta oli helppo. Sitä paitsi Twitter-tekniikka olisi voinut olla haavoittuvainen muutenkin, esimerkiksi pelkkä 3G-verkon tökkiminen saattaisi suistaa hankkeen raiteiltaan. Eikä tekniikka-asioissa varovaisuus ole pahasta. Herra Murphy tuntuu ehtivän miltei joka paikkaan.

Don’t try this at home - kokeile sitä sen sijaan luentosalissa.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Terveysportin pikahaku – uutta läksyä luettavaksi

Saamieni ennakkotietojen mukaan Terveysportissa otetaan aivan näinä päivinä käyttöön uusi pikahaku –toiminto. Se on monihaku Terveysportin tietokannoissa samanaikaisesti ja kattaa toistakymmentä Terveysportin tietokantaa, mukana mm. Lääkärin käsikirja, Sairaanhoitajan käsikirja, Työterveys, Akuuttihoito, Duodecim Lääketietokanta ja useita pitkäaikaissairauksien tietokantoja. Ohessa muutamia (melko suttuisia, pahoittelen) kuvia uutuudesta.




Uusi haku tuottaa keskeisistä dokumenteista tietokannoittain osumalistan, josta käyttäjä pääsee avaamaan dokumentteja luettavaksi – edellyttäen että myös ko. tietokantaan on organisaatiolla käyttöoikeus.



Jokainen saa kouluttaa itseään - omassa työhuoneessaan?

Bittitaitoiset lääkärit ja hoitajat nappavat uutuuden sukkelasti omakseen. Mutta miten mahtavat ottaa tämän uutuuden käyttöön ne lääkärit ja hoitajat, jotka tähän mennessä ovat tietokannoista omaksuneet hieman perusasioita (Lääkkeet ja hinnat, haku lääkkeen nimellä...) - ja pääasiassa arvailuihin perustuen? Tässäpä on heille taas uusi läksy luettavaksi.

Tosin uusien ominaisuuksien opettelusta voi tulla sutta ja sekundaa, jos työntekijän ainoa opiskelutilaisuus on omassa työhuoneessaan, potilastyön lomaan tungettuna. Puhumattakaan käyttämättä jääneistä hyötytoiminnoista, joita Terveysportissa on ennestään tusinoittain.

Tietokannoista ja tietotekniikasta olisi enemmän hyötyä jos lääkärit ja hoitajat saisivat käyttöopastusta tavalla tai toisella. Sillä olisi merkitystä toiminnalle sekä määrällisesti että laadullisesti, vrt. aikaisempi blogikirjoitukseni.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kylmää vettä twiittaajien niskaan?

Innokkaimmat sosiaalisen webin riemuepistolan julistajat levittävät huolestuttavia viestejä. Niiden mukaan käy ihan köpösti, jos et ota käyttöön Twitteriä, Facebookia ja blogeja - olit sitten tutkija, opettaja, hallintoalan edustaja tms. Jos ei ala niitä käyttää niin putoaa armotta pysähtyneistön paarialuokkaan.

Pientä rajaa mobiilihypetykselle

Ainakin korkeakoulumaailmassa eivät lääketieteen opiskelijat ole vielä mukana mobiilissa web 2.0:ssa. Aivan tuoreessa twitter-kyselyssä (HY, N=306) mobiilin laajakaistan käyttöön soveltuva kännykkä oli 48%:lla. Twitteriä käyttää satunnaisesti 2% pöytäkoneesta ja 2% mobiilisti. Kysymykseen ’Onko sinusta hyvä idea hyödyntää Twitteriä opetuksessa, jolloin se voisi esimerkiksi tuottaa vuorovaikutusta opetustilanteeseen?’ vastasi myöntävästi 17%, ’en usko’ 38%, ’ehdottomasti ei’ 9%, ja ’en osaa sanoa’ 35%. Joten tarvetta vuorovaikutukselle toki nähdään ja ainakin jossakin määrin Twitterin katsotaan sellaiseen sopivan. Ehdottomasti vastaan oli siis joka kymmenes.

Face –bookin 1.6 miljoonaa

Tuo luku on uutisoitu Face-bookin käyttäjiksi Suomessa, joten niillä main varmaan jo mennään. Mutta sen käyttö perustuu kiinteään nettiyhteyteen. Ja niinpä ollaan vielä kovin kaukana siitä, että opiskelija olisi alati netissä mobiilisti.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Lääketieteen kandeilla ylivertaiset Terveysporttitaidot?

Lääkärit saavat alati taivastella Terveysportin jatkuvasti muuttuvia & kehittyviä tietokantoja, joiden käyttötaitoja joutuu oppimaan kantapään kautta. Niinpä moni hyötyominaisuus jää käyttämättä. Uusia taitoja tarvitaan. Voi lääkäriparkoja, jotka vielä ajautuvat käyttämään 1900-lukulaista kolmen P:n aikasyöppökolmikkoa Puhelin – Pharmaca – Potilastoimisto.

Voisi olettaa, että nykykandit osaavat tuoreilla tiedoillaan laulaa vanhemmat kollegat kaulaa myöten tietokantojen suohon. Onhan juuri kurssit käyty ja dataaminen on nykypolvelle yhtä luontevaa kuin vedenjuonti hauelle.


Mitä kandit itse tuumasivat taidoistaan syyskuussa 2010?

Asiaa selvitettiin kyselyllä 5. ja 6. vuosien kandeilta (HY). Vastauksia kertyi 107 kpl joten vastausprosentti oli noin 45% (välttävä tulos, kartoituksena voinee kelvata). Kysely koostui tietokantataitojen itsearviosta 18:ssa eri käyttötilanteessa. Ihan tuttuja tietenkin olivat Lääkärin tietokannat sekä Lääkkeet ja hinnat. Mutta monien hyvin kätevien tietokantatekniikoiden osalta moni kandi ruksasi kohdan ”Tämä käyttötekniikka on minulle ennestään tuntematon”. Esimerkiksi oiremittaukset automaattisilla lomakkeilla oli uutta 50%:lle ja munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä polyfarmasian kokonaisanalyysi peräti 82%:lle kandeista. Niinpä kysymykseen ”Koetko tarvetta oppia lisää Terveysportin käytöstä”, vastasikin 16% ’pitää täysin paikkansa’ ja 60% ’pitää osittain paikkansa’.


Kakkua kaikille - elinkautinen oppiminen edessä

Tästä pikapilotista voisi päätellä, että myös moni ihan-kohta-valmis-lääkäri hyötyisi tietokantataitojensa päivittämisestä – vanhemmasta lääkäripolvesta puhumattakaan. Niinpä edelleen pätee se havainto, että täydennyskoulutuksen tarve iskee lääkäriin, kun hän astelee ulos publiikista eli lääkäriksi laillistamistilaisuudesta.

torstai 14. lokakuuta 2010

Kiireinen kliinikko ja uudet laatututkimukset

Ainainen hoppu ja hässäkkä töissä. Pitäisi ehtiä seurata uusimpia tutkimustuloksia. Mutta miten? MEDLINE-haku tuottaa lumivyörymäisen informaatiokaaoksen eikä kaupallisten portaalien uutisanti tunnu vastaavan omia tarpeita.

Laita asiantuntijat poimimaan rusinat infopullasta

Nimekäs kanadalainen McMaster University on jo usean vuoden ajan suodattanut kliinikkoasiantuntijoiden avulla laatututkimuksista tiivistelmiä, joista ilmenee myös tulosten uutuusarvo ja relevanssi. Voit tilata oman erikoisalan uutuudet sähköpostiisi ja mikä parasta, palvelu on ilmainen. Yhteistyökumppanina palvelussa on BMJ Group.

Ota palvelu käyttöön – omaksu käyttöperiaatteet videosta

Kuvan linkistä löytyy video josta voi omaksua 3 minuutissa tuon lääkärille kätevä uutuusseurantapalvelun, josta saat koosteena tuoreita tietoja laatututkimuksista haluamiltasi erikoisaloilta.




Uutuusseurantapalveluun pääset tästä Evidence Updates

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Bittikorvike koulutuksessa - hitti vai huti?

Syyskuussa yli 170 opiskelijaa aloitti lääkiksessä (HY). Heti alussa harjaannutaan tietotekniikan käyttöön kampuksella TVT-ajokorttikurssilla, joka käsittää neljä ryhmäopetusta ja laajan verkkoperustaisen tietopaketin.
Ensimmäinen ryhmäopetus opastaa yliopiston tietojärjestelmien ja –verkon käyttöön kampuksella. Kyseinen opetus on kokonaan meikäläisen varassa. Ja tänä syksynä kävi niin että laryngiitti vei äänen niin että ko. ryhmäopetus peruuntui kokonaan. Iso joukko opiskelijoita. Taivaan talipallot, mikä neuvoksi? Opetuksen siirto myöhemmäksi ei tullut kyseeseen tiukan opiskeluohjelman takia. .

Multimedia sairaslomalaista sijaistamaan

Tiukka paikka poikii kekseliäisyyttä ja 2 vrk:n varoitusajalla väsättiin n. 10 min multimediaesitys keskeisistä IT-asioista. Näin voitiin keskeiset asiat havainnollistaa kuten PC-luokassa. Aiheina kirjautuminen järjestelmiin; verkkolevyalueen käyttö; printtereiden hallinta; webmailin käyttö, sen postikansiot sekä osoitekirjan käyttö; Moodlen käyttöönotto sekä Oodi-ilmoittautumiset syksyn kursseille. Selostusta ei käytetty koska opettajahan oli menettänyt äänensä! Viikon alkuperäisestä myöhässä tarjottiin halukkaille peruuntunutta ryhmäopetusta mutta paikalle ilmaantui vain 10 opiskelijaa. Multimedian tarjoama opastus riitti monille (kts alla).

Mitä tuumivat opiskelijat?

Asiaa selvitettiin välittömästi verkkokyselyllä (107 vastausta, vastausprosentti 70%), jossa kysyttiin oliko multimediasta apua – ts. oliko ratkaisu mistään kotoisin. 74% katsoi että multimedialla korvattiin onnistuneesti lähiopetus. Lisäksi kysyttiin mitkä IT-toimet vastaaja suoritti multimedian opastamana (osuus niistä joilla IT-toimet olivat tekemättä ennen multimediaa): keskimäärin 35-80% suoritti emailin, oodiin, moodlen yms käyttöönottotoimet multimedian antamien ohjeiden mukaisesti. Tulokset rohkaisivat ja vaikuttaisi siltä, että 10 minuutin multimedialla voisi ainakin osittain korvata ryhmäopetuksen (joka muuten olisi 90 minuuttia– ja vähintään kahdeksan opetuskertaa) Mutta seuraavalla kerralla pitäisi multimedian laatimiseen ja markkinointiin panostaa enemmän aikaa ja evästä kuin tämän improvisoidun hätäpaikan laadintaan oli käytettävissä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Ratkaisu sairaalan atk-luokan pullonkauloihin?

PC-luokkaopetusta käytetään paljon mm. henkilöstökoulutuksessa. Kouluttaja demoaa luokan isolla näytöllä ja kurssilaiset apinoivat perässä. Jotkut kuitenkin putoavat kyydistä ja silloin tunnelma on kuin jukolan kuulussa yöviestissä ilman otsalamppua.

Miksi näin käy? Sovellusten käyttöprosessit ovat usein moniportaisia ja pienikin kompastelu tipauttaa armotta kyydistä. Eikä tuo opetustapa ole pedagogisesti järkevä, koska se ei ota huomioon kurssilaisten perustaitojen kirjavuutta eikä yksilöllistä opiskelutapaa tai -nopeutta. Tuollainen henkilöstökoulutus uhkaakin päätyä puuduttavaksi pudokkaiden pelasteluksi. Kurssitettaville tarvittaisiin joustoa, mutta siitä ei ole tietoakaan.

Tässä olisi ratkaisu. Lisätään opiskelijan vapausasteita käyttämällä luokassa oppimateriaalina vuorovaikutteisia videopätkiä. Ne jaottelevat opittavan sisällön sopiviksi suupaloiksi. Ja hyviä tuotantovälineitä on useita (mm. Adobe Captivate, Camtasia). Interaktiivisesta verkko-oppimisesta luennoi AMEE 2010 kongressissa Itiel Dror kognitiivisten neurotieteiden näkökulmasta. Jo yksi vuorovaikutteinen videominuutti voi opettaa paljon ja oppimistulokset ovat muita menetelmiä paremmat*.



Työpaikkojen PC-luokat ovat usein kovin pieniä ja varauskalenterikin on täynnä kuin turusen pyssy. Kannattaisikin hyödyntää vuorovaikutteisia materiaaleja, jotta koulutukset olisivat tehokkaita ja vältyttäisiin joutokäynniltä. Tämä menetelmä tarjoaa useita etuja:



Joustavinta olisi tietysti toteuttaa koulutus kokonaan tai ainakin valtaosaltaan verkkokurssina & verkkovideoina, jolloin opiskelun voisi suorittaa missä vain. Sellaisiakin on jo tänä syksynä tulossa käyttöön, esimerkiksi 'Lääkäri ja tietokantojen osaava käyttö' (Duodecim).


* Cherrett T, Wills G, Price J, Maynard S, Dror, IE. Making Training More Cognitively Effective: Making Videos Interactive. British Journal of Educational Technology, 40 (6), 1124-1134.

torstai 26. elokuuta 2010

Äänestyslaitteet luentosalissa - vain hypeä ja hupia?

Luentosaliyleisön uneliaisuus voi joskus olla pulma. Huomiokyky lysähtää jo 15:ssa minuutissa ja viesti ei mene perille. Cochrane-katsauksessa* luettiin madonluvut luentomuotoiselle täydennyskoulutukselle, koska sen avulla ei saada oppeja vietyä kuulijoiden arkisiin työkäytänteisiin. Tepsivämpää koulutusta saataisiin käyttämällä vuorovaikutusta ja aktivoivia menetelmiä. Ei kuitenkaan ole pikkujuttu käynnistää vuorovaikutteisuutta luennolla, jossa yleisömassan krooninen kainous latistaa hyvätkin yritykset.

SÄL-teknologia unilukkariksi?

Sähköisistä äänestyslaitteista (SÄL) on haettu ratkaisuja luentosalien uneliaaseen ilmapiiriin. Niistä onkin tutkimuksissa saatu lupaavia tuloksia mm. perusopetuksessa, tutkimustietoa täydennyskoulutuksesta sen sijaan on niukalti. Vaikka SÄL-tekniikka on kehittynyt 1990-luvulta, vaativat ne edelleen melkoisia resursseja. Joten niiltä sopii odottaa merkittävää muutosvoimaa luentosaliin.
Pulma voi kuitenkin olla se, että pelkällä niiden käytöllä ajatellaan ratkaistavan vuorovaikutteisuuden haasteet. ”Vuorovaikutteisen ja aktivoivan koulutustilaisuuden” SÄLin hyödyntäminen saattaa jäädä kitukasvuisten & kapea-alaisten kysymysten tasolle – ’Oletteko terveyskeskus- vai sairaalalääkäreitä?’ tai ’Käytättekö lääkettä X vai Y?’. Sitten luennoitsija hieman pöyhii kommenteillaan äänestysprosentteja and That’s all.

Kekseliäisyyttä kaukosäätimien käyttöön

Aktiivisen vuorovaikutteisuuden toteuttamiseen ovat asiantuntijat hahmotelleet mm seuraavia tekniikoita: (keino 1) dynaaminen menetelmä eli luennoitsija modifioi esitystään (ja yleisön aktivointitekniikkansa) sen mukaan millaisia vastausjakaumia saadaan; (keino 2) esityksen kaikkia kysymyksiä ei määritetä etukäteen, vaan esittäjä hyödyntää tarpeen erilaisia kysymyksiä, joilla voidaan vaikkapa selvittää (2a) onko yleisö ymmärtänyt juuri esitetyn asian oikein tai (2b) yleisön toiveet puhuuko esittäjä seuraavaksi asiasta X, Y vai Z.



Yllä kaaviokuva keinon no: 1 käytöstä SÄL-luennolla: kysymys A:n jälkeen luentoyleisöstä tehdään työpareja tai tiimejä pohtimaan kysymystä luennoitsijan ohjeistamana – ja sitten voidaan vaikkapa uusintaäänestää samaisesta kysymyksestä A. Toiminta muuttuu aktiiviseksi tiedon ja tietämyksen prosessoinniksi, jossa on mukana myös vuorovaikutusta ryhmässä.



* Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev. 2009 Apr 15;(2):CD003030.

perjantai 13. elokuuta 2010

Säästääkö verkkokurssi koulutettavan aikaa?

Maailmalla vauhdilla yleistyvän verkkoperustaisen lääketieteellisen täydennyskoulutuksen vertailu perinteisiin luento- yms. menetelmiin jatkuu. Jo aiemmin todettiin, että oppimistulokset ovat molemmissa vähintään yhtä hyvät. Nyt tuore systemoitu katsaus vertailee ajankäyttöä niiden välillä. Sen tekijät (Cook ym*) kelpuuttivat mukaan sellaiset tutkimukset (22 kpl), joissa terveydenhuollon ammattilaisten ajankäyttöä oli vertailtu verkkokurssilla ja perinteisessä koulutustoteutuksessa. Meta-analyysin loppupäätelmänä todettiin, että koulutettavan opiskeluun tarvitsema aika oli molemmissa toteutustavoissa samanlainen.

Lukijan leukaa loksautti se, että katsauksessa ei otettu lainkaan kantaa perinteisen koulutuksen oheisilmiöihin, joiden ajantarve on helposti yhtä suuri kun varsinaisen koulutuksen. Näitä ovat esimerkiksi matkaaminen toiseen työpisteeseen tai jopa toiseen kaupunkiin. Jo sirtyminen omalta terveysasemalta toiselle puolelle kaupunkia kuuntelemaan tunnin mittaista luentoa syö aikaa helposti toisen mokoman. Cook ym. tosin itsekin pahoittelivat, että kriteerit täyttäviä tutkimuksia on varsin niukalti, mikä rajoitti melkoisesti tulosten analyysejä.


Verkkokoulutusta viransijaisten perehdyttämiseen?

Verkkoperustainen koulutus tarjoaa joustoja ajallisesti kun koulutettava voi opiskella verkkoperustaisia oppimateriaaleja itselleen sopivana ajankohtana. Tämä voisi olla täsmäratkaisu esimerkiksi viransijaisten perehdyttämiseen. Sijaisten asianmukainen opastaminen työtehtäviin ja tietojärjestelmien käyttöön vie organisaatiolta todella paljon aikaa – ja hutiloiva perehdytys taas kostautuu viransijaisten tiedollisten valmiuksien puutteena. Sen seuraamukset ovat kovin tuttuja terveydenhuollon työntekijöille.


*Cook D, Levinson A ja Garside S. Time and learning efficiency in Internet-based learning: a systematic review and meta-analysis. Adv Health Sci Educ Theory Pract. 2010 May 14 [Epub ahead of print]

maanantai 31. toukokuuta 2010

IT-taidot hukassa? – tuottavuuden sudenkuoppa terveydenhuollossa

Kotona saa nykyään sähköpostit katsottua ja laskut maksettua ilman ihmeempiä atk-taitoja (nykyään: IT-taitoja). Hiukan arvailua ja asiat sujuvat hiirellä klikkaillen. Hyvin on siis asiat - mutta vain kotona. Sitä vastoin organisaatiot erehtyvät olettaessaan, että tietojärjestelmät lunastaisivat tuottavuuslupaukset jos työntekijöiden IT-taitotaso on jäänyt kotikäyttöasteelle.

IT-taidot ovatkin odottamattoman heikot?

Viitteitä kehnoon asiaintilaan tulee esille kun luennoi tiedonhallinnasta terveydenhuollon työntekijöille. Pelkkä maininta (a) hiiren kakkospainikkeen käytöstä, (b) useiden selainikkunoiden käytöstä tai (c) ikkunoiden selailusta näppäinkomennoilla kirvottaa yleisöstä kyselyryöpyn "miten tuo tehdään?", "voitko näyttää uudelleen?!" jne jne. Organisaatiot hoi, tällaisella taitotasollako odotatte tehokkaita työsuoritteita?

Taidottomuus syö tuottavuutta

Tässä muutama IT:n rutiinimainen käyttötekniikka, jotka kuitenkin ovat monille hoitajille ja lääkäreille silkkaa rakettitiedettä. Itsetutkiskeluakin voi lukija harjoittaa kysymällä ”Osaanko…
...sujuvasti hyödyntää useita samanaikaisia sovellusikkunoita?
...käyttää verkkoselaimen omaa hakutoimintoa?
...siirtää kaikentyyppistä tietoa sovelluksesta toiseen leikepöytää käyttäen?
...täsmätulostaa paperille tarpeellisen tiedon ja vain sen?
...käyttää sovellusten nopeita ja ergonomisia näppäinkomentoja työssäni?

Ja nuo ovat vain IT:n perustaitoja. Osaamisvaatimukset ovat toista luokkaa käytettäessä varsinaisia ammattisovelluksia. Näitä ovat mm. lääketieteelliset tietokannat, joita Suomessa tuhannet lääkärit ja hoitajat käyttävät päivittäin (vrt. edellinen blogikirjoitus). Ne samoin kuin monet IT-sovellukset vaikuttavat toiminnan tuloksellisuuteen vasta kun niiden käyttötaitojen riittävyys varmistetaan tarjoamalla koulutusta. Ei siis riitä että verkkoon avataan työvälineet eli tietokannat tarjolle. Yhtä hyvin voisi ravintolassa jakaa tarjoilijoille keittokirjoja ja olettaa että he ovat siltä seisomiltaan valmiita keittiömestareiksi.

Terveydenhuollossa työskentelevien IT-taitoja tulee mitata jotta nykytilanne ja koulutustarpeetkin selviävät. Mittauksen voi tehdä verkkokyselyllä, sen tekeminen on nopeaa ja yksinkertaista. Jos osaamista ei mitata niin miten organisaation toimintaa kehitetään?

PS Edellä ei siis kajottu lainkaan potilastietojärjestelmien kehnoon käytettävyyteen ja ylipäätänsä niihin liittyviin seikkoihin. Ne ovat oma rankka savottansa.

PPS Nyt blogi siirtyy kesätauolle....

maanantai 17. toukokuuta 2010

Käytätkö lääketieteen tietokantoja? Käytätkö ammattilaisen otteita?

Terveydenhuollon työntekijä voi nykyään sähköisten tietokantojen ansiosta työssään nojautua aina ajantasaiseen tietoon, josta merkittävä osa lisäksi perustuu tieteelliseen näyttöön. Keskeinen ansio tästä lankeaa Duodecimin Terveysportille. Jos sen kaikki tietokannat laskee yhteen niin päätyy aivan mykistävään lukuun - yli kolmesataa tietokantaa. Tosin on syytä todeta, että monet Terveysportin tietokannat on yhdistetty kokoelmiksi, jotka kattavat tietyn aihepiirin sisällön - esimerkiksi Lääkärin, Sairaanhoitajan tai Työterveyshuollon tietokannat.

Onko olo kuin kompassilla pohjoisnavalla?

Käyttäjällä tulee olla aimo annos osaamista, jotta hän osaa lähteä hakemaan tietoa oikealta suunnalta. Tiedonhaku työssä on taitolaji sillä tiedonhakemiseen on aikaa käytettävissä enimmilläään jokunen minuutti – ja joskus vain sekunteja.
Osaamista ja sen kehittämistä voi tarkastella äsken ilmestyneessä artikkelissa*. Siitä ilmeni mm. kuinka verkkokurssina järjestetty terveyskeskuksen Terveysportin käyttökoulutus avasi lääkärien silmät tietokantojen käyttömahdollisuuksien osalta. Heistä näet 85% ilmoitti antamassaan palautteessa ottaneensa koulutuksen myötä käyttöön Terveysportista heille uusia tietokantoja. Lääkärit eivät siis olleet omin neuvoin ottaneet monia heitä varten kehitettyjä työvälineitä käyttöön, saati sitten hyödyntäneet niiden lääkärintyötä helpoittavia ominaisuuksia.

Tikapuut tikanpojalle

Periaate ’kyllä luonto tikanpojan puuhun nostaa’ joutaa syrjään sillä koulutukselle on taatusti tarvetta. Ja oikein kohdistettu henkilöstökoulutus kannattaa aina. Joku sanaili osuvasti että organisaatiot suotta vaikeroivat jos vast’ikään kurssitettua henkilöstöä sattuu lähtemään talosta pois. Olisihan moninverroin karmeampaa jos henkilöstö ei kehittäisi osaamistaan - ja jäisi taloon töihin.


* Romanov K, Liira H, Koski H: Kokemuksia verkkovideoiden käytöstä terveyskeskuksen täydennyskoulutuksessa, Yleislääkäri –lehti, 3/2010.

torstai 6. toukokuuta 2010

Pois, pois jurpot Powerpoint-esitykset?

Viestintägurut ovat toistuvasti nuijineet PowerPointiin perustuvat luentoesitykset maanrakoon. Miksi? Ne kun ovat nuupahtaneita bullet -listoja joita luetaan monotonisesti kuin merisäätä radiossa - kuulijoiden tylsistyessä hengiltä. Ja sellainen esiintyjä ei tosiaan tee yleisöönsä lähtemätöntä vaikutelmaa. Sen sijaan yleisö toivoo että esiintyjäparka tekee lähtevän vaikutelman ja lopettaa siihen paikkaan.

Uutta tulokulmaa esitykseen?

Luennon rakenteen muuttamiseen on tarjolla uutta kalustoa, esimerkkinä Prezi. Se on flash-sovellus jonka avulla esittäjä rakentaa luentonsa aivan uudella tavalla. Se puolustaa paikkaansa mikäli katsoja sen avulla saadaan hahmottamaan kokonaisuus ja omaksumaan luennon ydinsanoma paremmin.

Katso miten Prezi pelaa

Prezin demosta voi avata uusia perspektiivejä luennon pitämistä. Toteutukseen tarvitaan luennoitsijan lisäksi PC, selain & dataprojektori. Jos vielä käytetään ns. PLE-metodia luennon sisältäessä paatosta (oikea fiilis), logosta (asiaa) ja eetosta (hyvä tyyppi) niin kelpo show onkin valmis?

torstai 22. huhtikuuta 2010

Sähköllä sähköistä toimintaa opettamaan

Lääketieteellinen koulutus on hengästyttävän heterogeeninen aihepiiri ja tarvetta on monille erikoisratkaisuillekin. Yksi tyyppiesimerkki on sydämen sähköisen tutkimuksen eli EKGn tulkinnan opettaminen. Tulkintataito kandeilla karttuu kohisten kunhan harjoitusta on paljon, tämä lopputulos on yllätyksellinen kuin kympin uutisten alkamisaika. Mutta harjoitustarjonnan järjestäminen voikin olla kivulias kompastuskivi. Veikkaanpa että moni kliinikko-ope edelleen kärvistelee oppimateriaalina käytettävien, kerta kerralta haalistuvien EKG-käyrien valokopiosirkuksessa.

Sopisiko toteuttamiseen eLearning-ratkaisu? Kandit saisivat teknisesti ensiluokkaisia EKG-nauhoja tulkittavakseen ja automaattisen palautteen suorituksestaan. ”Mutta mistäs sen tähän tempaisee?!”, huokaisisi ope varmasti jos häneltä kysyttäisiin.




Ratkaisu hiiren yhden klikkauksen takana

Nyt täytyy kertoa hyvät uutiset. Ensiksikin, sellainen sovellus on olemassa, nimeltä EKG-Flash ja Moodleen yhdistettynä EKG-opetustoteutus on toimivaksi todettu ratkaisu. Toiseksi, sovellus on ilmainen (ns. freeware) ei-kaupallisille opetusalan toimijoille kautta maailman, softan käyttölisenssin saa tilaamalla käyttöönsä. EKG-Flash on kehitetty TUKE-yksikössä Helsingin yliopistossa ja se käyttö on levinnyt niin USAan kuin moniin Euroopan maihinkin.


On niin kiire että ei ehdi pulmia ratkoa

Muistatko jutun lunta hiki hatussa lapioivasta talonmiehestä jolle kaupattiin lumilinkoa? Myyntipuheen kuultuaan äreä talkkari vastasi naama punoittaen ”En minä ehdi kun minun pitää tehdä nämä lumityöt!”. Tästä voisi löytyä ratkaisu.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Virtuaalipotilaat ja diagnostiikkataitojen kehittyminen

Virtuaalipotilaiden opetuskäytön systemoidussa katsauksessaan Cook & Triola (Med Educ 43:303-11) summautuivat päätelmään: “We propose that VPs' most unique and cost-effective function is to facilitate and assess the development of clinical reasoning”.
Mutta kehittyvätkö todella kandien kliininen päättely ja diagnostinen osaavuus virtuaalipotilaiden avulla? Voisiko tätä asiaa testata? Tehtiinpä taas pieni koe jossa testattiin olisiko virtuaalipotilaiden käytöllä vaikutusta hematologisen diagnostiikan taitoihin. Kokeessa käytettiin virtuaalipotilasta jolla oli krooninen lymfaattinen leukemia (KLL).

Hieman taustaa

Virtuaalinen potilaspankki (VPP) otettiin käyttöön HY:n lääkiksessä helmikuussa 2007 ja hematologian opetuksessa alettiin VPP:ia heti hyödyntämään. Tällä hetkellä tiedekunnassa kaikki kliinisen vaiheen kandit (L3-6) ovatkin voineet opiskella hematologiaa sen avulla.

Testiasetelma ja tulokset

Tammikuussa 2008 VPPn kuukauden tapaus oli KLL. Sitä koetti ratkaista 80 kandia ja oikeaan diagnoosiin pääsi vain 11% (9kpl). Nyt helmikuussa 2010 kuukauden tapauksena oli samankaltainen KLL tapaus, tällä kertaa suorituksia kertyi 116, joista oikea dg oli 68 %:lla (79 kpl). Em. tulokset on puhdistettu kandeista jotka näkivät KLL-tapauksen vuonna 2008 (N=27). Ero on kuusinkertainen, 11% vs. 68%.

Päätelmiä

Tässä asetelmassa kandit eivät siis olleet kohdanneet hematologiassa KLL- tapausta vaan hematologiset virtuaalipotilaat edustivat muita sairauksia. Verrattaessa kahta samankaltaista kuukauden tapausta 2008 ja 2010 oikeaan diagnoosiin päässeiden kandien määrä on kasvanut selvästi. Eräs selitys tähän voisi olla se että kandit ovat virtuaalipotilailla harjaantuneet paremmin osaamaan hematologian diagnostiikkaa.

Eihän yksi pääsky kesää tee, mutta tämä tulos on varsin lupaava. Virtuaalipotilaiden opetuskäyttöä kannattaisi siis edistää. Eikä opettajan tarvitse olla atk-virtuoosi sillä virtuaalipotilaiden tuotanto on virtaviivaista ja helppoa.

P.S. Jos VPP kiinnostaa niin katso sen esittelyvideo

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Opettajalle inspiraatioita selluloosana, nyt siis kirjaostoksille!

Hyvä eLearning ei synny sormia napsauttamalla. Monta asiaa pitää ottaa haltuun ja ideoita on metsästettävä kollegoilta ja alan tietolähteistä. Tässä kommentteja muutamasta käsikirjasta joista on ollut paljon hyötyä verkko-opetuksessa.

Moodlen perusteet

Moodlen (versio 1.9) käyttötaitoja oppii nopeasti tästä teoksesta (2008), kirjoittaja on Samuli Karevaara. Sisältö on kuvitettu havainnollisesti ja sisältää paljon perusasioita selkeässä muodossa. Ei ole paksu, mutta sisältää monta palikkaa verkkokurssin kivijalkaan. Jos haluat hifistellä Moodlessa niin sitten on otettava tietoa haltuun muualtakin...

E-Learning by Design

Pelkän tekniikan varassa ei verkko-opetuksesta tule yleensä kummoista ja riskinä on että oleellista sisältöä on yhtä vähän kuin kiinalaisessa Internetissä.
Tähän apua tuovat käsikirjat jotka sisältävät käytännössä koeteltuja pedagogisia toteutusmalleja. Tämä kuusisataasivuinen jötikkä (2008) on tekijänsä William Hortonin vuonna 2000 ilmestyneen teoksen päivitys. Opus pureutuu verkko-opiskelun rakenteeseen ja yksityiskohtiin, tavoitteisiin ja toiminnallisuuteen.
Teoksessa ei ole sitä ensimmäistäkään kirjallisuusviitettä (no, muutama irtomaininta tekstissä pariin kirjaan) mutta akateemisenkaan opettajan ei kannata vetää vissyä väärään henkeen sillä sisältö on varsin inspiroivaa.
Esimerkiksi verkkokurssin arkkitehtuurin vaihtoehtoja Horton pyörittää ja arvioi käytännönläheisesti. Arvaapa mihin sopii parhaiten verkkokurssin hierarkkisesti nouseva rakenne, hierarkkisesti laskeva rakenne tai vaikkapa horisontaaliseen oppimiseen johdatteleva kurssiarkkitehtuuri?
Tai toinen jalokivi: älä suunnittele osaamistestejä tai harjoituksia siinä vaiheessa kun oppimateriaali on valmis vaan laadi nuo oppijaa aktivoivat osiot ensimmäiseksi, samalla määrittyy koko joukko oppimistavoitteitakin.
Kirjassa tosin ei oteta kantaa miten suuritöinen joku pelitoteutus tms on.

e-Learning and the Science of Instruction

Clarkin ja Mayerin teos (2008) perustuu pitkälti oppimistutkimuksiin ja on hyvin antoisa virike esimerkiksi multimedian tuotantoon. Usein vaikuttaa siltä, että akateeminen oppimistutkimus tuottaa teoksia, jotka ovat yksinomaan teoreettisia ja käytännön opettajalle ei niistä ole pahemmin hyötyä. Tässäpä kirjassa saat käsiisi oivan poikkeuksen. Esimerkkinä olkoon luku 6:n otsikko joka on aika kuvaava ”Explain Visuals with Words in Audio or Text: Not Both”. Sovellettavissa olevaa tietoa, kyllä kiitos.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Pakko on verkkokurssilaisen paras muusa? – ja katin kontit

Peruskoulussa ja lukiossa aherretaan kotiläksyjä jotta tunnilla päästään eteenpäin. Samaa etukäteisopiskelun tarvetta on korkeakoulussakin. Joskus meinaa tulla mahahaava kun yliopisto-opiskelijat eivät etukäteen opiskele vaadittua aineistoa vaan ryhmäopetukseen tullaan suoraan kadulta posket punaisina ja silmiä viattomasti pyöritellen kysellen ”..ai mitä piti tehdä?” Silloin ope joutuu heti kättelyssä vääntämään rautalangasta perusasiat jotta pääasiankin käsittely pääsisi vauhtiin. Ja näillä eväillä homma sujuu kuin höyrykoneen käynnistäminen pakkasella.


Varo UK-menetelmän komplikaatioita

Tuttu painostuskeino etukäteistehtävien suorittamiseen on perinteinen UK-menetelmä (uhkailu, kiristäminen) mutta sen käyttöön voi liittyä harmillisia komplikaatioita. Pakkoa käyttäessään opettaja helposti ampuu omaan nilkkaansa sillä tehtävien laiminlyöneet kandit on veivattava opetusmyllyn läpi heitä erilaisilla sanktiotehtävillä hiostaen. Ja se työllistää opettajaa taas lisää.


Olisiko porkkana piiskaa parempi?

Tehtiinpä taannoin ns. kokeellista pedagogiikkaa lääkiksessä kurssilla joka hyödyntää sulautuvaa opetusta (85% kurssista tapahtuu verkossa, 15% on luento/ryhmäopetusta). Kurssiin liittyvä ainokainen ryhmäopetus (3h) edellyttää kandilta etukäteisopintoja jotta opetuksesta saisi kaiken irti. Tällä kertaa UK-menetelmä katsottiin kelvottomaksi joten tilalle otettiin porkkana eli bonuspisteet. Mottona oli: ”Jos opiskelet etukäteisaineistot ja suoritat niihin liittyvät harjoitukset saat loppukokeessa eduksesi 10 bonuspistettä”.


No toimiiko?

Kurssilla opiskeli 140 kandia joista kahdeksan (8) ei innostunut bonuksista, muut suorittivat etukäteisaineistot harjoitustehtävineen verkko-oppimisympäristössä. Homma toimi varsin hyvin, kandeista siis 94% hoiti etukäteisopinnot. Ne sisälsivät oppimateriaalina tekstiosuuden, muutamia lyhytvideoita ja lopputestin joka käsitti seitsemän harjoitustehtävää. Pelkästään harjoitustehtäviin kandit käyttivät aikaa keskimäärin 24 minuuttia mikä vaikuttaa aika hyvältä (sitähän edelsi oppimateriaalin opiskelu). Sattuma ei selitä tämän bonussysteemin menestystä sillä se on osoittanut toimivuutensa jo parin vuoden ajan.


P.S. Välttämätön työväline on tietysti Moodle (tai muu verkko-oppimisalusta) jossa aineistot ja harjoitustehtävät ovat tarjolla. Opiskelija osoittaa bonussuorituksensa olevan reilassa tuomalla printin suoritteestaan Moodlessa ’bonussetelinä’ ryhmäopettajalle.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Verkko-opetus ja pieleen menneet viritelmät

Eipä verkkokurssit aina ole tosiaankaan riemusaatossa hurraamista ja yhtä menestystä. Monia sudenkuoppia on tullut kokeiltua ihan omin jaloin.
Eräs päänsäryn aiheuttaja on se että osa verkkokurssilaisista (yleensä 5-15%) jättää kaikki suoritukset viime tinkaan.
Opettaja taas koettaa asettaa selkeitä aikarajoja ja –vaatimuksia kurssisuoritteille. Tällä tavalla voidaan verkkokurssin toteutumista ja ajankäyttöä ohjata monin tavoin, siis päivämäärillä ja kellonajoilla.


Opettajan maitotölkki

Nyt taas kerran kohtasin ilkeästi tökkivän ilmiön kun Blackboard –oppimisympäristö sekoilee aikavyöhykkeissä. Suomalaisena opettaja halusin laittaa verkkotentin takarajaksi klo 24.00 mutta osalla opiskelijoista (kaikki uurastavat ihan koto-Suomessa) oppimisympäristö jostakin mysteerisestä syytä johtuen tikittää norjalaisen (!) kellon mukaan. Ja näin tentti meneekin kiinni klo 22.00. Eikä opiskelija huomaa verkkosivulla näkyvää hailakkaa muistuketta että "Tarkista aikavyöhykkeesi". Voihan tuskainen turska! On aika kohtuutonta vaatia että opiskelija huomaisi tuollaisen asian. Sitten opettaja saa todeta että pitkään kehitelty verkkokurssin verkkopedagoginen arkkitehtuuri muistuttaa jäteauton alle jäänyttä maitotölkkiä.

(PS: myöhemmin selviteltiin ongelmaa lisää; tentti menee aikavyöhykehärdellistä huolimatta sentään oikeaan aikaan kiinni - mutta silti opiskelijan oletusaikavyöhyke on huitsin nevadassa (Norjassa) ja hän näkee vääriä aikaleimoja jotka saattavat hämätä melkoisesti)

tiistai 9. helmikuuta 2010

PubMed: Vaihtelu virkistää?

Paljon käytetty Medline-hakujen työkalu PubMed uusittiin perusteellisesti viime marraskuussa. Sen uutta versiota hartiat hapoilla opiskelleet varmasti olettivat että iso remontti tuottaisi pitkäikäisen lopputuloksen. Katin kontit, ameriikan mailla on railakas meininki ja PubMedin käyttöliittymässä on nyt helmikuun alusta taas myllätty toimintoja ja laitettu sivut uusiksi.

NCBI ei ilmoita syytä – lieneekö syksyn uudistuksesta käyttäjäpalautteena lentänyt paljon virtuaalitomaatteja tai muuta bittibuuausta, mutta mm. PubMedin kehittynyt haku (Advanced Search) meni nyt (taas) uusiksi. Sen keskeinen Limits –toiminto on nyt omalla välilehdellä ja uusi työkalu Search Builder on varustettu pudotusvalikolla ja on näemmä tarkoitettu hakuihin jonkinlaiseksi jokapaikan sveitsiläislinkkariksi.
Huh, huh. Käyttöliittymäuudistukset ovat kuin vihreät kuulat jouluna, kukaan ei niitä halua mutta jostakin niitä aina putkahtaa esille.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Verkkokurssitko kiinnostaisivat lääkäreitä?

Lääkärien täydennyskoulutusta voitaisiin nykyään toteuttaa verkkokursseina jotka hyödyntävät vuorovaikutteista koulutustekniikkaa. Tällöin osallistuja on aktiivinen osapuoli ja se on tuntuva etu verrattuna passiivisen kuulijan rooliin luentosalissa. Luentomuotoinen koulutus ei näet ole osoittautunut järin tepsiväksi menetelmäksi uuden tiedon hyödyntämisessä ja työkäytäntöjen kehittämisessä.

Ovatko lääkärit sitten kiinnostuneita verkkokursseista? Jos verkkokurssi on ylimääräinen työtaakka päivätyön ohessa niin lähtökohdat verkko-opiskelulle eivät ole otolliset. Ajatusleikki: jos lääkäri voisi suorittaa koulutuksen omalla ajallaan ja saisi ylimääräisen lomapäivän suoritettuaan täydennyskoulutuksen hyväksytysti verkkokurssina (työmäärä 7 oppituntia). Suppeampien kurssien tuntimäärillä voisi kartuttaa ns. lomapankkia.

Monta etua olisi tarjolla

Verkkokoulutuksessa lääkäri (a) saisi korkeatasoista ja aktivoivaa koulutusta, (b) hän voisi paneutua aineistoon oman ajanhallintansa mukaisesti, (c) työnantaja välttyisi koulutuksen oheiskuluilta ja ehkä tärkeimpänä: (d) perinteisen luentosalissa istuskelun sijaan kurssitettava olisi aktiivinen oppija ja voisi täysipainoisesti omaksua ja hyödyntää koulutuksen koko annin. Mikään ei tietysti estäisi yhdistämästä verkkokoulutukseen lähiopetustakin sopivan kokonaisuuden muodostamiseksi.


Lääkärit painelivat äänestysnappia - ja tulos oli...?

Ylläkuvatun mukaisesta ajatusleikistä pyydettiin viime kuussa lääkärien kannanottoja FimNetin keskustelupalstalla. Äänestykseen ryhtyneistä 80% (33) näkee ratkaisumallin myönteisenä. Ehdottomasti verkkokoulutusta vastusti 5% (2) vastaajista. Eihän tällainen gallup edustava otos ole mutta ehkäpä asiaa kannattaisi tuumailla ja suunnitella lisää? Koulutustarjontaa verkko-opiskeluna lääkäreille ei näet liiemmälti ole tarjolla.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Läppäri lääkärin oppimisen tueksi?

Kannettavien tietokoneiden yleistyminen on mahdollistanut tietotekniikan opetuskäytön perinteisessäkin täydennyskoulutuksessa. Osallistujalle ei lankea passiivinen ja perinteinen ”istuu ja imeskelee kieltä suussaan” rooli vaan hän pääsee oppimaan aktiivisesti. Ja parhaassa tapauksessa vielä sellaisissa teemoissa joista saa omaan työhönsä välittömästi sovellettavissa olevaa uutta tietoa ja taitoa. Lisäksi on hyvä muistaa että pelkkänä luentomuotoisena koulutuksena toteutettu täydennyskoulutus ei ole pedagogisissa tutkimuksissa antanut kovin vakuuttavaa kuvaa tepsivyydestään. Läppärit voisivat kenties tuoda uutta säpinää ja vaikuttavuutta täydennyskoulutukseen?

Tätä kokeilimme nyt tammikuun alussa Lääkäripäivillä. Noin 25 kurssilaista marssi sisään läppäri kainalossa. Etukäteisvaatimuksena oli läppärille WLAN-valmius. Opetushenkilöstöä meitä oli neljä ja lisävahvistuksena oli PC-asiantuntija pulmia ratkomassa. Seitsemän kurssilaista tarvitsikin aluksi tekniikkatukea mutta pulmat ratkottiin ja sitten asiat jo luistivatkin.


Kaikki hommiin vaan - uneksimaan ei jätetä ketään

Homma aloitettiin parilla luentomaisella tietoiskulla ja sitten jokainen pääsi läppäriään käyttämään tositoimissa. Kurssin aihe oli lääketieteellisten tietokantojen käyttö ja tiedonhaku joten läppäreitä käytettiin juuri siihen ihteensä eli tietohakujen tekemiseen. Tavoitteena oli perehdyttää kurssilaiset hakemaan informaatiota kolmesta keskeisestä lääketieteellisestä tietokannasta. Tehtävien purku käytiin yhdessä läpi ja osallistujat saivat katsoa harjoitusten teknisten suoritusten yksityiskohdat vielä lyhyistä (1 min) verkkovideoista. Nämä tarjottiin vielä kurssin jälkeenkin käytettäväksi muutaman viikon ajan verkossa.


Lisää aktivoivia menetelmiä täydennyskoulutukseen

Tietotekniikan käyttö opetustilanteessa mahdollistaa täydennyskoulutettavalle 100% aktiivisen oppijan roolin. Sama toteutus voisi hyvin sopia monenlaisten lääketieteellisten kurssien yhteyteen: ensin luennolla päivitetään tiedot ajan tasalle ja sitten päästään itse tekemään verkon välityksellä mm. potilastapausten ratkomista, kuvien tulkintaa, simulaatioita. Molemmista opetustavoista kannattaa uuttaa parhaat piirteet sopivaksi sekoitukseksi. Kurssilla aktiivisen toiminnan myötä omaksutut opit saa sovellettua sutjakkaasti työhön kun jo luentosalissa on niiden tuntemusta ja tietämystä saanut soveltaa aimo määrän. Läppäri vaan salkkuun ja eikun kurssille!

tiistai 5. tammikuuta 2010

Jatkuva muutos lääkärin tiedonhaussa jatkuu - Pharmaca sai väistyä

Lääkärien kaikkein eniten käyttämä tietokanta on Terveysportin Pharmaca Fennica. Vaan eipä ole enää koska sitä ei ole olemassa Terveysportissa. Sen tilalla olevassa Lääkkeet ja hinnat –tietokannassa käytetään samankaltaista tekniikkaa ja lisäksi monenlaista uutta on tarjolla.

Uusia ominaisuuksia ovat mm. (1) lääkeluokitus (joka korvaa PF:n Terapiaryhmät), (2) lääkeluokituksen selausmahdollisuus myös tietystä lääkevalmisteesta käsin, (3) tavaramerkillä haku tuottaa osumalistaan kaikki tavaramerkin lääkemuodot, (4) haun voi kohdistaa myös lääkeluokituksen ryhmään.

Kliinikon kannattaa varata aikaa Lääkket ja hinnat –tietokannan ominaisuuksiin tutustumiseen tai muutoin sen hyödyntäminen jää pelkkien lääkenimellä tai lääkeaineella hakemisen tasolle – kun se voisi olla paljon monipuolisemmin avuksi lääketiedon tarpeiden ratkaisemisessa.


Kannattaako jokaisen keksiä pyörä uudelleen?

Olisiko hyvä vaihtoehto on järjestää työpaikalla uuden tietokannan käyttökoulutusta, jotta vältyttäisiin siltä että jokainen lääkäri kuluttaa aikaansa yrittäessään selvitellä samoja asioita. Samalla varmistutaan että lääkäri osaa täysipainoisesti hyödyntää nykyaikaista tietokantatekniikkaa. Kyseessä on niin potilaan, organisaation kuin lääkärinkin etu.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Verkko-opiskelun valioita? NEJM virtuaalipotilas

Tietotekniikka antaa lääkärille monipuolisen ja aktivoivan opiskelumahdollisuuden kerrata vanhaa ja oppia uutta. Esimerkkinä tästä on NEJMin (New England Journal of Medicine) sivulla tarjolla oleva virtuaalipotilas, keski-ikäinen mies, jolla on kivulias muutos vasemman jalan varpaissa…



Tapauksen ratkomisessa kliinikko pääsee testaamaan kliinisten tietojensa riittävyyttä ja saa päätöksistään palautetta. Näin pääsee itse kriittisesti arvioimaan omia päätöksiään ja tietämystään. Virtuaalipotilas voikin tuottaa antoisia opiskelukokemuksia kliinisten taitojen kehittämiseksi.
Eikö olisikin jo aika hyödyntää enemmän verkkoperustaisen opiskelun menetelmiä lääketieteellisessä koulutuksessa?
 
Site Meter