maanantai 15. maaliskuuta 2010

Opettajalle inspiraatioita selluloosana, nyt siis kirjaostoksille!

Hyvä eLearning ei synny sormia napsauttamalla. Monta asiaa pitää ottaa haltuun ja ideoita on metsästettävä kollegoilta ja alan tietolähteistä. Tässä kommentteja muutamasta käsikirjasta joista on ollut paljon hyötyä verkko-opetuksessa.

Moodlen perusteet

Moodlen (versio 1.9) käyttötaitoja oppii nopeasti tästä teoksesta (2008), kirjoittaja on Samuli Karevaara. Sisältö on kuvitettu havainnollisesti ja sisältää paljon perusasioita selkeässä muodossa. Ei ole paksu, mutta sisältää monta palikkaa verkkokurssin kivijalkaan. Jos haluat hifistellä Moodlessa niin sitten on otettava tietoa haltuun muualtakin...

E-Learning by Design

Pelkän tekniikan varassa ei verkko-opetuksesta tule yleensä kummoista ja riskinä on että oleellista sisältöä on yhtä vähän kuin kiinalaisessa Internetissä.
Tähän apua tuovat käsikirjat jotka sisältävät käytännössä koeteltuja pedagogisia toteutusmalleja. Tämä kuusisataasivuinen jötikkä (2008) on tekijänsä William Hortonin vuonna 2000 ilmestyneen teoksen päivitys. Opus pureutuu verkko-opiskelun rakenteeseen ja yksityiskohtiin, tavoitteisiin ja toiminnallisuuteen.
Teoksessa ei ole sitä ensimmäistäkään kirjallisuusviitettä (no, muutama irtomaininta tekstissä pariin kirjaan) mutta akateemisenkaan opettajan ei kannata vetää vissyä väärään henkeen sillä sisältö on varsin inspiroivaa.
Esimerkiksi verkkokurssin arkkitehtuurin vaihtoehtoja Horton pyörittää ja arvioi käytännönläheisesti. Arvaapa mihin sopii parhaiten verkkokurssin hierarkkisesti nouseva rakenne, hierarkkisesti laskeva rakenne tai vaikkapa horisontaaliseen oppimiseen johdatteleva kurssiarkkitehtuuri?
Tai toinen jalokivi: älä suunnittele osaamistestejä tai harjoituksia siinä vaiheessa kun oppimateriaali on valmis vaan laadi nuo oppijaa aktivoivat osiot ensimmäiseksi, samalla määrittyy koko joukko oppimistavoitteitakin.
Kirjassa tosin ei oteta kantaa miten suuritöinen joku pelitoteutus tms on.

e-Learning and the Science of Instruction

Clarkin ja Mayerin teos (2008) perustuu pitkälti oppimistutkimuksiin ja on hyvin antoisa virike esimerkiksi multimedian tuotantoon. Usein vaikuttaa siltä, että akateeminen oppimistutkimus tuottaa teoksia, jotka ovat yksinomaan teoreettisia ja käytännön opettajalle ei niistä ole pahemmin hyötyä. Tässäpä kirjassa saat käsiisi oivan poikkeuksen. Esimerkkinä olkoon luku 6:n otsikko joka on aika kuvaava ”Explain Visuals with Words in Audio or Text: Not Both”. Sovellettavissa olevaa tietoa, kyllä kiitos.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Pakko on verkkokurssilaisen paras muusa? – ja katin kontit

Peruskoulussa ja lukiossa aherretaan kotiläksyjä jotta tunnilla päästään eteenpäin. Samaa etukäteisopiskelun tarvetta on korkeakoulussakin. Joskus meinaa tulla mahahaava kun yliopisto-opiskelijat eivät etukäteen opiskele vaadittua aineistoa vaan ryhmäopetukseen tullaan suoraan kadulta posket punaisina ja silmiä viattomasti pyöritellen kysellen ”..ai mitä piti tehdä?” Silloin ope joutuu heti kättelyssä vääntämään rautalangasta perusasiat jotta pääasiankin käsittely pääsisi vauhtiin. Ja näillä eväillä homma sujuu kuin höyrykoneen käynnistäminen pakkasella.


Varo UK-menetelmän komplikaatioita

Tuttu painostuskeino etukäteistehtävien suorittamiseen on perinteinen UK-menetelmä (uhkailu, kiristäminen) mutta sen käyttöön voi liittyä harmillisia komplikaatioita. Pakkoa käyttäessään opettaja helposti ampuu omaan nilkkaansa sillä tehtävien laiminlyöneet kandit on veivattava opetusmyllyn läpi heitä erilaisilla sanktiotehtävillä hiostaen. Ja se työllistää opettajaa taas lisää.


Olisiko porkkana piiskaa parempi?

Tehtiinpä taannoin ns. kokeellista pedagogiikkaa lääkiksessä kurssilla joka hyödyntää sulautuvaa opetusta (85% kurssista tapahtuu verkossa, 15% on luento/ryhmäopetusta). Kurssiin liittyvä ainokainen ryhmäopetus (3h) edellyttää kandilta etukäteisopintoja jotta opetuksesta saisi kaiken irti. Tällä kertaa UK-menetelmä katsottiin kelvottomaksi joten tilalle otettiin porkkana eli bonuspisteet. Mottona oli: ”Jos opiskelet etukäteisaineistot ja suoritat niihin liittyvät harjoitukset saat loppukokeessa eduksesi 10 bonuspistettä”.


No toimiiko?

Kurssilla opiskeli 140 kandia joista kahdeksan (8) ei innostunut bonuksista, muut suorittivat etukäteisaineistot harjoitustehtävineen verkko-oppimisympäristössä. Homma toimi varsin hyvin, kandeista siis 94% hoiti etukäteisopinnot. Ne sisälsivät oppimateriaalina tekstiosuuden, muutamia lyhytvideoita ja lopputestin joka käsitti seitsemän harjoitustehtävää. Pelkästään harjoitustehtäviin kandit käyttivät aikaa keskimäärin 24 minuuttia mikä vaikuttaa aika hyvältä (sitähän edelsi oppimateriaalin opiskelu). Sattuma ei selitä tämän bonussysteemin menestystä sillä se on osoittanut toimivuutensa jo parin vuoden ajan.


P.S. Välttämätön työväline on tietysti Moodle (tai muu verkko-oppimisalusta) jossa aineistot ja harjoitustehtävät ovat tarjolla. Opiskelija osoittaa bonussuorituksensa olevan reilassa tuomalla printin suoritteestaan Moodlessa ’bonussetelinä’ ryhmäopettajalle.
 
Site Meter