maanantai 19. joulukuuta 2011

Koodit kohdalleen diagnostiikassa!

Oikeaan osuvat ja täsmälliset diagnoosit ICD-10 koodeina ovat terveydenhuollossa toiminnan laatutyön kannalta tärkeitä. Nyt THL on julkaissut päivitetyn version ICD-10-tautiluokituksesta. Lisäksi ensi kuussa julkaistaan myös ICD-10 Suomalaisen tautien kirjaamisen ohjekirja, jossa tarkastellaan tautiluokituksen käyttöä erilaisissa käyttötarkoituksissa. Nyt on siten hyvä syy ja oiva tilaisuus niin sairaala- kuin avohoidossakin kehittää toiminnan laatua.



Kuinkahan monessa organisaatiossa on hyödynnetty WHO:n mainiota tautiluokituksen verkkokoulutusmateriaalia? Sen voisi valjastaa sairaalan tai terveyskeskuksen laatutyöhön, jolloin lääkärikunta verkko-opiskeluna kehittäisi ICD-10 taitojaan.



Lisäksi kannattaa muistaa, että koodit löytää hetkessä kun hyödyntää Terveysportin ICD-10 tietokantaa. Se on laajan lääketieteellisen slangi-, lyhenne- ja synonyymituen ansiosta nopeakäyttöinen ja päihittää mennen tullen potilastietojärjestelmien jähmeät ja kömpelöt koodihaut.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Yrttejä Terveysportissa

Terveysportin laaja resurssitarjonta on taas laajentunut. Nyt on tarjolla HerbalBase -tietokanta, josta voi hakea tietoa keskeisimmistä luontaistuotteista. Fokuksessa ovat niiden teho ja turvallisuus. Tietokannassa toimintoja on yllättävän monta, koska selvityksiä voi tehdä myös interaktioiden sekä raskauden ja imetyksen aikaisen käytön kannalta. Eräitä keskeisiä periaatteita: (i) valmisteiden kauppanimillä ei voi tehdä hakuja ja (ii) yhdistelmävalmisteiden ainesosat pitää selvittää kukin erikseen.



Sinunkaupat voi tietokannan kanssa Terveysportin käyttäjä tehdä nyt joulukuun kokeilujakson aikana vapaasti. Opiskelu on tarpeen, jotta potilastyössä ehtisi (ja osaisi!) hyödyntää HerbalBasea asianmukaisesti. Aikaa tiedonhakemiseen on yleensä se 60 sekuntia. Moni kuitenkin maalaa toivekkaasti taivaanrantaa olettaessaan, että Terveysporttia osaa käyttää kuka tahansa. Niinpä osaamiskartoituksissa niin terveyskeskuksissa kuin sairaaloissakin edelleen ilmenee, että jopa puolet Terveysportin "ammattilaistason" käyttötekniikoista loksahtavat kategoriaan ”En ole ikinä kuullutkaan tästä ominaisuudesta”.

torstai 17. marraskuuta 2011

Saatko atk-luokassa 20 hlön ryhmässä yksilöllistä ohjausta?

No en varmasti!!! vastaavat useimmat, joilla on kokemusta tunkkaisen turruttavista iltapäiväkoulutuksista. Nimenomaan atk-luokkaopetuksessa pulmana on osallistujien kirjava osaamistaso. Eipä ihme, kun ikähaarukka voi olla peräti 24-64 v. Pari heikointa osaajaa saattavat viedä opettajan ajan lähes kokonaan. Muut pyörittävät peukaloitaan kun näitä pudokkaita pelastellaan.

Videoita atk-luokkaan?

Mutta atk-luokassa isonkin ryhmän opetus voidaan räätälöidä yksilölliseksi tarjoamalla harjoitustehtävien tukimateriaali ja/tai mallivastaukset netistä lyhytvideoina (a’ 10-30 sekuntia). Niiden opastamana kukin oppija etenee omaa tahtiaan ja opettajalle jää reilusti aikaa antaa yksilöllistä ohjausta sitä tarvitseville. Tässä esimerkki: kuinka likvidoin jumiutuneen sovellusohjelman


Epäilevä tuomas on tietysti heti lonkalta valmis argumentoimaan : ”Ajatuksena hieno on, mut’ käytännössä mahdoton”....

Empiirinen koe

Vedin syyskuussa videoavustettua ryhmäopetusta TVT-ajokortti –kurssilla, suurimmillaan oli 20 lääketieteen opiskelijaa kerralla. Savottana oli 18 harjoitustehtävää työaseman ja nettiselaimen käytöstä. Opetukseen hakeutuivat ne joilla perustaidot olivat huterat.

Keräsin palautteen (yhteensä 40 opiskelijalta): 100% ilmoitti saaneensa riittävästi henkilökohtaista ohjausta opettajalta; 97% katsoi tehtävien olevan sopivan vaativia, 63% ilmoitti oppineensa monta uutta taitoja/hyvin paljon uutta (3% katsoi oppineensa hyvin vähän uutta); 86% katsoi videoiden auttaneen oppimisessa paljon/hyvin paljon. Aikaa meni 18 tehtävän ratkomiseen keskimäärin 74 minuuttia.

Kuullostaako liian hyvältä ollakseen totta? Pitäisikö sairaaloiden ja terveyskeskusten atk-luokkaopetusta tarkastella uusin silmin ja uudistaa potilastietojärjestelmien & muun tietotekniikan henkilöstökoulutuksia?

P.S: Läheskään kaikkea ei atk-luokassa edes pitäisi opettaa; suppean ohjelmistopäivityksen knopit voitaisiin opastaa lyhyenä & editoituna verkkovideona suoraan loppukäyttäjille.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Tarvitaanko sisältöremontteja lääkärien täydennyskoulutuksissa?

Kiintoisa kanadalainen tutkimus* raportoi taannoin tiettävästi ensimmäisenä millä tavoin täydennyskoulutustilaisuuksien luennoitsijat käyttävät hoitojen tuloksellisuuden esittämisessä suhteellisia ja absoluuttisia tunnuslukuja (esim. suhteellinen riskivähenemä; relative risk reduction, absoluuttinen riskivähenemä; absolute risk reduction).

Suhteellisia tunnuskuluja kritisoidaan siitä, että ne saattavat antaa hoitotuloksista liian myönteisen kuvan. Niinpä nykysuositukset (mm. National Institutes of Health, NIH**) painottavat, että hoitojen tepsivyyden tulokset tulee antaa sekä suhteellisina että absoluuttisina tunnuslukuina, oli sitten kyseessä tieteellinen artikkeli tai vaikkapa täydennyskoulutus.



Em. kanadalaistutkimuksen kohteena olivat kaksi suurehkoa kolmepäiväistä yleis- ja erikoislääkärien täydennyskoulutustilaisuutta ( kummassakin >400 osallistujaa, >50 luentoa, järjestäjinä Univ of Ottawa, Univ of Halifax). Niiden luennoista poimittiin otos ja esitysten sisältö analysoitiin. Analyysiin kertyi yli 1200 powerpoint –slidea, jotka esittivät hoitotuloksia.

Sisällön laatu ei ollut mairittelevaa, sillä 84%:ssa tuloksia kuvattiin pelkästään yleisellä tasolla, vain 19% kuvasi tuloksia suhteellisilla tunnusluvuilla ja ainoastaan 7% esitti tulokset absoluuttisina lukuina. Aika ikävä tulos, vai mitä?

Millainen mahtaa olla tilanne meillä? Parempi? Samanlainen? Huonompi? Olisiko lääketieellisten katto-organisaatioiden toimesta hyvä selvittää asiaa - ja tarvittaessa antaa suosituksia meille täydennyskouluttajille?



*Annet et al: Presentation of evidence in continuing medical education programs: A mixed methods study. Journal of Continuing Education in the Health Professions; 30 (4): 221-228, 2010.

** Kramer BS et al: Getting it right: being smarter about clinical trials. PLoS Med 2006;3(6):e144, 2006.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Lääkärien ja hoitajien verkkokurssin kulut? Tuleeko säästöä?

Verkkoperustaisen koulutuksen etuina ovat ajan ja paikan joustavuus sekä oheiskulujen (matka- ja majoituskulut) säästömahdollisuus.
Tästä säästöpotentiaalista saa tuoretta tietoa norjalaistutkimuksesta* (huom. open access -lehti), jossa atooppisten ihosairauksien verkkokurssi järjestettiin lääkäreille ja hoitajille (N=86). Oppimateriaalista pieni osa oli suunnattu vain jommallekummalle ammattiryhmälle, muuten heillä oli sama aineisto. Opiskeluaikaa oli varattu 8 viikkoa. Aikaa verkko-opiskeluun kului 271 minuuttia eli siis 4.5 tuntia.
Kurssin laatimisen kulut olivat 93000 euroa (716841 NOK) ja noiden ensimmäisten 86:n kurssilaisen osalta arvioitiin säästöksi matka- ja majoituskuluissa 59000 euroa (455198 NOK). Kirjoittajat päättelivät, että kurssin toteuttaminen 135:lle lääkärille/hoitajalle tuottaisi säästöjä, jotka kattaisivat sen kehittämiskustannukset. Tosin laskelmassa ei huomioida kuluja niistä työpäivistä, joiden aikana työntekijä ei ole työpaikalla vaan koulutuksessa.



Verkkokurssin kehittäminen ei toki ole halpaa vaikka em. Norjan korkeampi hintataso huomioitaisiin. Niinpä yksittäisen sairaalan tai terveyskeskuksen harvoin kannattaa yksin ryhtyä verkkokurssin tuottamiseen. Parempi on yhdistää voimavaroja tai hyödyntää olemassaolevaa kurssitarjontaa. Molempien keinojen käyttöä kannattaisi varmasti lisätä. Ja tietysti tuota tuikitärkeää kurssitarjontaa tulee laajentaa.


*T. Schopf & V.Flytkjaer: Doctors and nurses benefit from interprofessional online education in dermatology. BMC Medical Education 2011, 11:84, 2011, linkki artikkeliin.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

YTHS:n hyödyllinen verkkokurssi lyhytvideoiden muodossa

Tässä blogissa on vaihteeksi mukava kertoa myös verkkoperustaisen henkilöstökoulutuksen tuloksellisuudesta työelämässä. Tuoreimmassa Sairaanhoitajalehdessä (nro 10/2011) oli raportti YTHS*:n täydennyskoulutuksesta verkkokurssin muodossa.
Oppimateriaali koostui 2–4 minuutin mittaisista videoista (12 kpl), jotka opastivat multimedian keinoin hyödyntämään Terveysportin tietokantoja. Kurssilaiset olivat YTHS:n ajanvaraukseen ja puhelinneuvontaan osallistuvia hoitotyön ammattilaisia (68 kpl), yli kymmeneltä eri paikkakunnalta. Alkajaisiksi oli kurssin käyttöön perehdyttävä starttivideo, sekin verkossa totta kai.



Kurssipalauttessa osallistujat kertoivat oppineensa paljon uutta tietotaitoa: ’opin käyttämään minulle uusia Terveysportin tietolähteitä (83 %), Terveysportista on nyt työssä minulle enemmän hyötyä (86 %), opin käyttämään Terveysporttia sujuvammin ja nopeammin (88 %)’. Vastaajista 98% ilmoitti, että tekniikka toimi asianmukaisesti.

Aikaa opiskeluun meni keskimäärin 132 minuuttia – eli hieman enemmän kuin yksi perinteinen kaksoisluento taukoineen. Opiskelu suoritettiin omalla työpaikalla tietoverkkoa käyttäen. Matkustamiseen ei kulunut minuuttiakaan, mikä merkitsee melkoista ajan- ja rahansäästöä.

* YTHS = Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

SFINXiä täydentävä näkökulma: D-Lääketietokanta ja interaktiot

Terveysportin Duodecim lääketietokanta on laajentunut lääkeyhteisvaikutusten tietolähteellä. Se täydentää SFINXiä tiedolla, joka antaa kliinikolle systeeminäkökulmaa erityyppisiin interaktiomekanismeihin.



Onpa mukana lisäksi lääkeaineryhmittäinen informaatiokin. Se antaa kliinikolle syvällistä tietämystä ryhmänä niistä lääkkeistä, jotka ovat kulmakiviä hänen potilaskunnassaan (esim. DM-lääkkeet, lipidilääkkeet, opioidit jne.).
Moniko lääkäri huomaa tämän lisätyövälineen itsestään, siis ihan työn ohessa? Olisiko edes 10%?


Johtaja: siedätkö että investointianne vaivaa 40-50% vajaakäyttö?


Tänä syksynä lääkärien osaamiskartoituksissa näkyy edelleen se, että he jättävät hyödyntämättä 40-50% Terveysportin työvälineistä. Syy: ”en tiedä sellaisen olemassaolosta”. Tämä on ikävä uutinen erityisesti potilaille.

Tässä ratkaisu: opasvideokirjasto

Mitä jos esimerkiksi sairaalan intrassa olisi 2-3 minuutin videoina jatkuvasti ajantasalla tarjolla kokoelma opasvideoita, joista helposti kliinikko omaksuu/päivittää omat taitonsa?



Sen tarjonnasta lääkäri/hoitaja voi valita tarpeellisen perehdytyksen vaikka aivan JOT (just on time) –oppimisena.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Pitäisikö työpaikalla tarjota lääkäreille sähköisiä taitotestejä?

Netti mahdollistaa ketteriä keinoja, joilla voisi auttaa lääkäreitä – ja toki myös muita työntekijöitä - arvioimaan itsenäisesti omaa osaamistaan.
Taitotesteillä tarkoitan kohdistettua täsmätietoa mittaavia toteutuksia. Pro Medicon (Lääkärien ammatillisen kehittymisen tuki ry) toimesta on hiljattain lanseerattu laaja-alainen Taituri, jota voi käyttää netissä vaikka heti. Sen kohteena ovat laajemmat osaamisalueet. Nämä ovatkin tuikitärkeitä, lääkärin työn yleisemmän tason elementtejä ja niiden osaamiskartoitukseen on työvälineitä tulossa piakkoin käyttöön.

Niiden rinnalla pienet, nopeakäyttöiset taitotestit voisivat antaa parissa minuutissa käsityksen omasta osaamisesta. Testi voisi auttaa lääkäriä mm. päättämään, onko joku tarjolla oleva koulutus selvästi tarpeen vai onko ajantasainen tieto jo hallussa kattavasti.



Ohessa kokeiltavaksesi esimerkki, joka antaa parissa minuutissa erityisesti yleispraktiikkaa harjoittavalle lääkärille käsityksen sähköisten tietokantojen käyttövalmiuksista muutaman potilastapauksen valossa.
Olisiko hyödyllistä tarjota samantyyppisiä testejä halukkaiden käyttöön vaikkapa optimaalisista lääkevalinnoista verenpainetaudin, hyperkolesterolemian tai diabeteksen osalta?

Pikatestillä voisi olla lääkärille käyttöä myös työvälineiden käyttötaitojen inventoinnissa, esimerkiksi potilastietojärjestelmän tai surullisenkuuluisan eReseptin käyttötaitojen osalta. Testejä voisi tarjota työpaikan omassa intranetissä tai yleisemmässä jakelussa lääkäriseurojen nettisivuilla.

torstai 15. syyskuuta 2011

Ajanhallinnan sietämätön keveys verkkokurssilla

Verkkoperustainen opiskelu hämää oppijaa koska opiskella voi milloin tahansa. Niinpä siihen ei aina ryhdytä ajoissa. Lisäksi elektronisen oppimateriaalin vaatima työmäärä ei havainnollistu kuten oppikirja.

Tämäkö yleinen ongelma: aikataulut palavat pohjaan?

Esimerkki ajanhallintapulmasta: 124 lääketieteen opiskelijaa informatiikan verkkokurssilla* (3 op), kesto 21 vrk. Opiskelun sai aikatauluttaa vapaasti. Kurssilla oli 12 luentoa sisältäen 55 harjoitustehtävää. Näistä kerättiin kurssipisteitä (max 450). Lisämateriaalina 19 kpl (1-3 min) videoita, jotka demosivat kehittyneitä tietokantatekniikoita (Cochrane, Best Practice, Clinical Evidence, Terveysportti).




Kandeista 38% ryhtyi töihin vasta 1-5 vrk ennen kurssin sulkeutumista. Nämä myöhäiset käyttivät opintoihin vähemmän aikaa ja resursseja. He jättivät muita useammin myös hyödyntämättä lisämateriaaleja.

Hätäilemällä tulee sutta ja sekundaa?

Heikoimmin kurssipisteitä kerännyt kolmannes käytti opintoihin merkitsevästi vähemmän aikaa ja resursseja. Lisäksi he jättivät enemmän lisämateriaaleja hyödyntämättä ja ko. ryhmässä oli viimetingan suorittajien osuus merkitsevästi yliedustettuna (52% vrs 31%). Vaikuttaa siltä, että viimetingan rutistajat tuppaavat siis hutiloimaan ja haravoivat harjoitustehtäviä summamutikassa.

Rautalangasta raameja opiskelulle

Selkeällä informoinnilla opettaja voi pyrkiä käynnistämään verkkokurssiopiskelun riittävän ajoissa. Tämä edellyttää yleisviestintää sekä käyttöinformaatiota verkkokurssin aineistojen esillepanossa. Alla kuusi kikkaa, joilla voi edistää oppijan ajanhallintaa.



* Tulokset esitettiin AMEE 2011 konferessissa. Kalle Romanov: Time management of e-learning among medical students.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Sähköinen äänestys ei tepsikään luennolla

Viime vuonna bloggasin sähköisen äänestyslaitteiston (SÄL) käytöstä eli mikä lienee laitteiston pedagoginen lisäarvo? Euroopan lääketieteellisen opetuksen megakongressissa AMEE 2011:ssa esiteltiin systemoitua katsausta SÄL:n tepsivyydestä koulutuskäytössä (Anne Oswald, Cody Nelson; University of Alberta).

Tutkijat olivat systemaattisella tiedonhaulla etsineet terveydenhuollon piirissä tehdyt tutkimukset tästä aihepiiristä, saalis oli 21 tutkimusta (yhteensä 2637 henkilöä). Tutkimuksista yhdeksän perustui satunnaistettuun koeasetelmaan. Meta-analyysin mukaan SÄL:n käytöllä ei ollut yhteyttä tiedollisen aineksen parempaan omaksumiseen.



Tutkimuksen tulos lahottaa ikävästi pohjaa SÄL:n käytöltä oppimisen edistämisessä. Ovathan laitteet melkoinen investointi ja niiden käyttö vaatii jo teknisessä mielessä opettajalta ylimääräistä vaivannäköä. Mielestäni SÄL-kaukosäätimiä ei silti kannata kipata kaivoon. Onhan mahdollista, että em. laihoja tuloksia ainakin osin selittää em. tutkimuksiin sisältyvä pedagoginen toteutuksen kirjavuus. Onhan SÄL:n käyttö pelkästään yleisön hereilläpitämiseen varmaankin eri asia kuin SÄL:n käyttö yleisön monipuoliseen aktivointiin, johon voidaan liittää vuorovaikutusta ja tiedon prosessointia.

Mutta ainakin heppoisilla SÄL-kikkailuilla on oppimisen tuloksekkuuden kohentaminen epätodennäköistä – vaikka kaukosäätimiä jakamalla yleisön ehkä saisi paremmin viihtymään luentosalissa.


perjantai 19. elokuuta 2011

Mitä taitoja tulisi vaatia valmistuvalta lääkäriltä?

Lääkäriopinnoissa karttuneesta tiedosta osa on jo vanhentunutta lääkäriksi valmistuessa. Myös tiedonhallinta, kuten elektroniset tietolähteet muuttuvat herkeämättä. Kandit ovat toki hyvin ajan hermolla ja tuttuja lienevät Lääkärin käsikirja, Lääkkeet ja hinnat sekä SFINX. Eräät niiden erikoiskikat tosin vaativat lisäannoksen tietotaitoa. Mutta entäs muut tietolähteet? Mitä pitäisi osata?

Näitä taitoja lääkäri tarvitsee yhä enemmän

Opetettuani tietokantojen käyttöä kandeille jo vuosia on minulle muodostunut näkemys niistä taidoista, joita valmistuvan lääkärin on hallittava. Ohessa tyyppitilanteita. Samat osaamisvaatimukset voitaisiin varmaan esittää myös työelämässä toimiville yleis- ja erikoislääkäreille?

Huomaa, että taidon hallitseminen = taito käyttää tehokasta täsmätyökalua. Itse keksityt hikiset kiertotiet tiedonhaussa eivät kerta kaikkiaan sovi kiireiseen työtahtiin. Tavoite: lääkäri hyödyntää työssään lääketieteellistä tiedonhallintaa osaavin ottein.


Tyyppitilanteita, joissa Terveysportti voi ratkaista tietotarpeen:



Entä kun Terveysportista ei löydy riittävästi tietoja?

Terveysportin tietokannat sisältävät paljon tietoa. Eteen tulee silti usein tilanteita jolloin sieltä ei löydy tietoa tai löytynyt tieto on yleisluontoista. Tällöin on osattava käyttää muita tietolähteitä. Kliinisen päätöksenteon tuki –tietokantojen käyttö, tietohaut tieteellisistä tietokannoista. Esimerkiksi Best Practice, Uptodate, OvidMD, Cochrane-kirjasto.



Useimmat sairaalat ja terveyskeskukset investoivat tuntuvia summia em. tietolähteisiin ja henkilöstön täydennyskoulutus on siten avainasemassa. Osaavissa käsissä tietolähteet hyödyttävät niin potilasta, lääkäriä kuin yhteiskuntaakin.



sunnuntai 14. elokuuta 2011

Voi turkanen - taasko käyttöliittymää muutettiin!

Syyskausi avautuu lääkärille tiedonhallinnan osalta kameleonttileikkinä. Tarkoitan tällä ilmiötä, jossa verkon tietolähteet alati muuttavat muotoa ja toimintaa. Niinpä käyttäjä saa taas opetella uutta. Nyt Cochrane-kirjasto - tuo EBM-tiedon pääkonttori - heittää ruutuun uusia ominaisuuksia tohtorien toljoteltavaksi.

Onneksemme muutokset eivät ole dramaattisia. CLIB:n käyttöliittymää on uusittu ja muutamia uusia toimintoja on tullut avuksemme. Mutta uudistukset kannattaa napata haltuunsa jotta Cochrane-katsausten hyötykäyttö olisi sujuvaa. Taidottomasti tehtynä tiedonhaku tahmautuu virheisiin. Ja vanha hokemahan 'virheistä oppii' on roskaa, eihän siinä opi kuin sen, että mitä ei pidä tehdä.

Uutta CLIB:ssa

Muutama poiminta: ’Cited by’ –toiminto näyttää, kuka on siteerannut ko. katsausta. Ja toiminto ’More articles like this’ tarjoaa lisää CLIB-aineistoa ko. aihepiiristä. Aineistojen kuvat näkyvät nyt paremmin ja kirjallisuusviitteiden hyödyntämistä on sujuvoitettu ja CLIBin sisältöä voi nyt jakaa sosiaalisen netin työkaluilla.



Lääkäri siis pääsee D-jäsenetuna käyttämään Cochrane-kirjastoa kirjautuessaan Terveysportiin (työpaikalla ei tätä yleensä tarvita). Tällöin voit perustaa oman käyttäjätilin ja tallentaa laatimiasi hakustrategioita setteinä, joita voi toistaa myöhemmin uudelleen. Lisäksi voit tallentaa löytämiäsi artikkeleita myöhempää käyttöä varten. CLIB:sta löytyy Cochrane –katsausten ohella mm. DARE-tietokanta (Other Reviews), jossa on muualla julkaistujen systemoitujen katsausten kriittisiä analyysejä. Älä siis enää anna muiden vedota ’systemoituun katsaukseen XYZ’ ja laulaa itseäsi suohon - ota itse asiasta selvää. Kenties kyseinen systemoitu katsaus on silputtu DAREssa kappaleiksi ja todettu perusteiltaan perin lahoksi!

Siis… mikä CLIB?!

Lääkäri, etkö tunne CLIBia tai et osaa sitä käyttää sujuvasti? Koulutusta lienee joissakin tapauksissa saatavissa oman organisaation tietopalvelusta, mutta täsmäkoulutusta saa ja lisäoppia omaksuu ainakin Lääkäriseura Duodecimin verkkokurssilla ’Lääkäri ja tietokantojen osaava käyttö’, jossa CLIBin uudistukset - ja myös perusominaisuudet - voi oppia multimedian avulla nopeasti.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Täydennyskoulutusta lääkäreille potilastyön mobiliilisovelluksista?

Hyvin toteutettu laaja satunnaistettu tutkimus Lancetin heinäkuun numerossa* osoittaa, että automatisoiduilla tekstiviesteillä voidaan nostaa tupakoinnin lopettaneiden määrä kaksinkertaiseksi (10.7% vrs 4.9%). Menetelmä vaikuttaa kustannustehokaalta, mutta on myönnettävä, että lopettaneiden osuus jää varsin vaatimattomaksi, yksi kymmenestä.

Olisiko perusteita olettaa, että tuon menetelmän tehoa voisi nykyteknologialla parantaa? Älypuhelimet yleistyvät vauhdilla ja niissä toimivat monenlaiset hyötysovellukset, kohteena mm. juuri tupakoinnin lopettaminen. Sovelluksen monipuolisia toimintoja päivittäin aktiivisesti hyödyntävä potilas sitoutuisi kenties paremmin tavoitteeseensa verrattuna pelkkään tekstiviestien vastaanottoon?

Terveyssovellus taskuun tukea tuomaan

Terveyssovelluksia on tarjolla tusinoittain niin Android- kuin iPhone -ympäristöä varten (rajaudun tässä terveyskäyttäytymiseen vaikka paljon muutakin on, esim. sovelluksia diabetesseurantaan). Alla pari kuvakaappausta ilmaisesta Android-sovelluksesta Quit Now! jolla seuraat tupakkalakon saavutuksia, sekä kertyvää ajan- ja rahansäästöä. Lisäksi ’kohtalotoverien’ kanssa voit jakaa kokemuksia. 1620 käyttäjää on antanut sille arvosanan 4.5/5.



Herää pari kysymystä

(I) Olisiko jo korkea aika kehittää suomenkielisiä mobiilisovelluksia, joita voitaisiin käyttää terveyden edistämiseen? Käyttöalueet ovat moninaiset; tupakointi, alkoholinkäyttö, painonhallinta, liikunta, stressi?

(II) Olisiko jo aika kehittää täydennyskoulutusta, jolla annettaisiin yleispraktiikkaa tekeville lääkäreille valmiuksia näihin potilastyön mobiilisovelluksiin? Lääkärin - ja myös terveydenedistämistyötä tekevän hoitajan - tulisi kunnolla tuntea sovellusten ominaisuudet ja tepsivimmät käyttötavat ohjatessaan potilastaan niitä hyödyntämään. Muussa tapauksessa mobiilisovellusten hyödyt jäänevät samalle tasolle kuin lakoniset kehoitukset: ’Osta tupakastavierotusopas’ tai ’Koettaisit laihduttaa’.

Ja kuten Lancetissa julkaistu tutkimus osoittaa, on teknologiasovellus aina kuitenkin vain robottitoiminto. Siitä potilas voi saada tärkeää päivittäistä tukea, mutta terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan henkilökohtainen vuorovaikutus taitaa olla edelleen avainasemassa.


* Free C et al: Smoking cessation support delivered via mobile phone text messaging (txt2stop): a single-blind, randomised trial. Lancet. 2011 Jul 2;378(9785):49-55.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

24 virikettä koulutuksesta, teknologiasta...

Kuluneen kauden 2010-2011 blogikirjoitukseni (24 kpl) lääketieteellisestä koulutuksesta on koottu kokonaisuudeksi. Jos vuoden mittaan osa kirjoituksista on lipsahtanut lukematta ohi, niin tässä ne ovat kaikki yksissä PDF-bittikansissa.



Lääketieteellinen täydennyskoulutus, aktivoivat henkilöstökoulutuksen menetelmät, verkkoteknologian antamaa vetoapua, tietokantojen tuloksekas käyttö...

Lääkäriopettajan blogi 2010-11 PDF-koosteena


Blogi lähtee nyt kesätauolle, rentouttavaa kesää!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Uuvuttavat esseet - mistä opettajalle vetoapua?

Monivalintatehtäviä käytetään opetuksessa paljon vaikka eivät tue syvällistä oppimista eivätkä ne siten ole järin antoisia oppimistuloksien mittaamisessakaan. Eipä ihme, sillä onhan esseevastausten korjaamisessa uurastavan opettajan fiilikset usein ns. kellarikerroksen alapuolella kun työtä on enemmän kuin laki sallii. Monivalintoja kohtaan tulee myös kipakkaa kritiikkiä kurssipalautteissa kun oppijat antavat niille huutia: ’nää mittaa nippelitietoa’, ’ulkolukua vaan niin pärjää’ jne... Todella hyvien monivalintakysymysten laatiminen onkin vaikeaa.

Entäs jos opiskelija itse arvostelee oman esseensä?

Tämä kuullostaa mätäkuun jutulta? Mutta ainakin verkkokurssilla sen voi toteuttaa ja tuloksetkaan eivät ole hassumpia. Kevään 2011 EBM-tiedonhaun (EBM= Evidence Based Medicine, näyttöön perustuva lääketiede) verkkokurssilla opiskelija Moodlessa joutui ensin vastaamaan harjoitustehtävään ja sitten hän itse arvosteli sen – tietysti opettajan määrittelemien kriteerien perusteella.
Kokemuksen mukaan opiskelijat arvostelivat suorituksensa aika ankarasti, eivätkä antaneet itselleen pisteitä ainakaan liian helposti.


Toteutuksesta on mielestäni merkittäviä etuja: (1) monivalintakysymysten epäkohdilta vältytään, (2) opiskelija joutuu aktiivisesti prosessoimaan ensin omat tietonsa vastaukseksi ja sitten arvioimaan aikaansaannostaan kriittisesti, ja (3) opettajan työkuorma säätyy myönteisesti. Itse tein suorituksista pistokoemaista valvontaa ja seurasin, että pelisääntöjä noudatetaan.
Kyseisellä EBM-kurssilla opiskelijan piti kerätä mahdollisimman hyvät suoritepisteet nimenomaan harjoitustehtävistä, jotka yhdessä kurssitentin kanssa muodostivat kokonaissuorituksen. Haluan vielä muistuttaa, että tuo em. itsearviointi kohdistui verkkokurssin harjoitustehtäviin, siis ei varsinaisen kurssitentin aineistoon.

[toteutukseen käytettiin Moodle 1.9 oppituntityökalua]

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Virheestä viisastuu, oikaisusta oivaltaa

Aikakauskirja Duodecimin numerossa 10/2011 oli meikäläisen yleiskatsaus Verkkoperustaista täydennyskoulutusta lääkäreille. Siinäpä oli ilmiselvä virhepäätelmä: ”Lisäksi voitaisiin tuottaa Käypä hoito (KH) -suositusten aktiivisen soveltamisen tueksi verkkokursseja, joille lienee valtakunnallisestikin selvä tarve".

Virhe oli siinä, että em. verkkokursseja on jo tuotettu toistakymmentä ja ne tarjoavatkin oivan tuen hoitosuositusten käyttöön! Onneksi tietojani oikaistiin tässä asiassa ja tutustuinkin aineistojen moniin mahdollisuuksiin.
KH -suositukset ovat laajoja tietopaketteja (20-30 sivua) ja soveltaminen potilastyöhön on haasteellista. Niiden käyttöä edistämään on tarjolla KH-verkkokursseja sekä oheismateriaalia, mm. valmiita luentokalvoja.


Monet organisaatiot varmasti ovatkin hyödyntäneet em. aineistoja, esimerkiksi terveyskeskuksen koko lääkärikunnan koulutushankkeina. Sellainen voi perustua varsinaiseen KH-suositukseen ja sen oheismateriaaleihin, joihin voisi liittää vaikkapa ao. verkkokurssin suosituksen sisällön omaksumista tukemaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, millaiset toteutustavat ovat olleet onnistuneimpia ja tuottaneet toivottuja tuloksia. Meeting/palaverityöskentelyä? Integrointi verkkokurssiin? Ryhmässä käsiteltäviä potilastapauksia? Olisi myös hyödyllistä tietää millaisin aikaresurssein on lähdettävä liikkeelle, jotta aineistoja voidaan hyödyntää kattavasti.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Ihmishenkiä pelastavaa lääkärien täydennyskoulutusta?

Olen aiemmin viitannyt Cochrane-katsaukseen* jossa kritisoitiin lääkärien luentomuotoista täydennyskoulutusta, koska se ei tuota järin tehokkaasti muutoksia hoitokäytäntöihin. Katsauksessa todettiin, että tepsivämpää koulutusta saataisiin käyttämällä vuorovaikutusta ja osallistavia koulutusmenetelmiä.

Täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta arvioidessa erityisen kiinnostavia ovat potilaiden terveydentilaan liittyvät vastemuuttujat. Ne ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta vaativuutensa takia harvoin tutkittuja ja raportoituja.


Tuore ruotsalaistutkimus** raportoi yleislääkärien osallistavan ja pitkäjänteisen täydennyskoulutuksen vähentävän heidän sepelvaltimotautipotilaittensa kuolleisuutta kymmenen vuoden seurannan aikana (11% vrs 28%, p = 0.02). Nämä yleislääkärit pääsivät yhtä hyviin hoitotuloksiin kuin kardiologi. Vertailuryhmänä oli tavanomainen, valtavirran mukainen yleislääkärien luentotyyppinen koulutus. Tuloksia tuottava kaksi vuotta kestänyt täydennyskoulutus käsitti em. luennon lisäksi 1-2 vuosittaista yhden tunnin pienryhmätyöskentelyä 4-7 lääkärin ryhmässä, jonka veti kardiologi. Kyse ei siis ollut mistään suuria resursseja vaativasta hankkeesta. Pikemminkin voisi todeta, että suunnitelmallisuus oli oleellisin tekijä.

Ei voi välttyä ajatukselta, että täydennyskoulutuksessa myös verkkoperustaiset toteutustavat yhdistettynä lähiopetukseen voisivat edistää täydennyskoulutuksen aktivoivan ja osallistavan työskentelyn toteuttamista. Verkossa voitaisiin hyödyntää aktivoivia tehtäviä, vuorovaikutteisuutta ja huomioida myös henkilökohtaiset oppimistarpeet. Kiinnostuneena täytyy jäädä odottamaan koulutustutkimuksia, jotka kenties toisivat lisävalaistusta myös tähän näkökulmaan.


* Forsetlund L, Bjørndal A, Rashidian A ym: Continuing education meetings and workshops: effects on professional practice and health care outcomes. Cochrane Database Syst Rev. 2009 Apr 15;(2):CD003030.


**Kiessling et al: Case-Based Training of Evidence-Based Clinical Practice in Primary Care and Decreased Mortality in Patients With Coronary Heart Disease, Annals of Family Medicine 9:211-218 (2011).

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Osallistavaa oppimista - vaikkapa lääkäreille

Pohditko miten voisit hyödyntää tietoverkkoa lääkärien täydennyskoulutuksessa tai vaikkapa kandiopetuksessa? Voisiko se vähentää opettajan työtaakkaa ja/tai edistää tuloksellista oppimista katalysoidessaan aktiivista toimintaa istuskelun ja kuuntelun sijaan.



Tuoreimmassa Duodecim –lehdessä on katsausartikkelini Verkkoperustaista täydennyskoulutusta lääkäreille, joka käsittelee eLearningin etuja ja haittoja. Tässä suora linkki artikkeliin http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99547.pdf (tosin vaatii lukuoikeudet) katsaus löytyy helposti myös Terveysportin Duodecim-lehtiarkistosta kohdasta uusin lehti.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Wow! Minulle poimitaan uutuustutkimukset valmiiksi

Voisiko lääketieteen uutuusseuranta olla tämän helpompaa? Eilen taas Evidence Updates –palvelu (http://plus.mcmaster.ca/EvidenceUpdates/) lähetti minulle viikottaisen valikoiman huippuartikkeleita, näkymä sähköpostista alla. Itse saan määrätä seurattavat erikoisalat. Ja mikä parasta, niissä kaikissa on relevanssi- ja uutuusarvo pisteytetty asteikolla 1-7.

Eihän tämä palvelu koko lääketieteen uutuuksia kata, mutta on oiva apu kiireiselle kliinikolle. Eikä maksa mitään. Olen maininnut tästä palvelusta jo aikaisemminkin, mutta moni tohtori taitaa olla kulkenut onnensa ohi. Omaksu käyttötekniikka tästä videosta (3 min 40s).



Lisäbonuksena on se, että uutuuspalvelun saitilla on kunkin laatuarvion perässä erikoisalan huippukollegoiden mielipiteiden vaihtoa tutkimushavainnosta käytännön näkökulmista katsottuna.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Laita henkilöstökoulutuksessa aivot töihin

Luentomuotoisen henkilöstökoulutuksen vaikuttavuus on suuri haaste jos yleisö haaveilee auditoriossa ja imeskelee kieltä suussaan. Tähän pulmaan on haettu kokeilevia ratkaisuja verkkokoulutuksen piiristä, mutta osa toteutuksista on ollut aika vaatimattomia. Verkkokoulutuksessakin on omat haasteensa. Jos imitoidaan perinteisiä opetusmenetelmiä saattaa verkkokurssi suppiloitua melko kuivakkaisiin toteutuksiin; pelkkiä PDF-oheislukemistoja ja/tai powerpoint liitteitä.

Tuon oppiannoksen nieleskely ei ole herkkua verkkokurssilaisille, toteutus voi olla jopa huonompi kuin paperille tulostettu aineisto. Kuitenkaan tekniikka ei enää aseta juuri rajoja toteutukseen vaan suurimmat kehitysesteet ovat opettajan päässä, ainakin jos hän ankkuroi ideointinsa auttamattoman vanhakantaiseen visioon kynä - paperi - luentomoniste - auditorio verkkosimulointina.

Verkkokursseillahan oppijat toivovat palautetta, aktivoivia tehtäviä, omiin oppimistarpeisiin mukautumista. Esimerkiksi Moodlen oppituntityökalu tarjoaa laajan arkkitehtuurivalikoiman oppijan aktivointiin ja siten tuntuvasti lisää vaikuttavuutta henkilöstökoulutukseen.



Tässä muutama Moodlen oppitunnin ratkaisu ideoita idättämään. Ekana pari perusratkaisua, jotka eivät oman kokemuksen myötä ole olleet järin hyviä. Aineiston läpilukaisun houkutus on suuri ja koulutuksen vaikuttavuus ei ole kovin kummoinen.





Tämä seuraava ratkaisu voi tuoda oppimiseen kontekstuaalisuutta, eli tehtävä voidaan liittää läheisesti mielekkäisiin reaalimaailman faktoihin ja työtehtäviin (joita oppimateriaalissa on juuri tehtävää ennen käsitelty tms):



Tässä oppija saa lisäksi virheestään palautetta ja ohjataan oppimaan lisää kertauksen kautta:



Nämä ovat esimerkkejä, joita voi laajentaa, haaroittaa yms hyvin laajoiksi pelimäisiksi kokonaisuuksiksi. Moodlesta on siis moneksi, kirjaimellisesti.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Vajaakäyttö vaivaa Terveysporttia

Terveysportin työvälineistä voi suuri apu työssä niin lääkäreille kuin myös hoitoalan ammattilaisille ja se lienee otettu käyttöön kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Viittaan tässä viimeisimmässä Duodecimin numerossa esittämääni tulokseen kentältä (Duodecim 2011;127(7):735).

Käytännön kokemus on näet osoittanut, että kun terveydenhuollossa on suoritettu Terveysportin osaamiskartoituksia niin jopa puolet henkilöstöstä ei ole omaksunut sen työvälineiden ammattimaisia käyttötaitoja. Tämä havainto osaamisvajeesta on tehty niin terveyskeskuksissa kuin sairaaloissakin.

Organisaatiot näemmä olettavat, että pelkkä tietokantojen käyttömahdollisuus ohjaa niiden kattavaan hyödyntämiseen. Todellisuudessa jää monelta lääkäriltä ja hoitajalta työtehtävien aikapaineen kanssa kärvistellessä tämä itsenäinen tietokantataitojen kehittäminen tekemättä.

Siteeraanpa aiempaa tekstiäni tässä lopuksi "Joten se siitä periaatteesta, että ’kyllä luonto tikanpojan puuhun nostaa’, koulutukselle on taatusti tarvetta. Organisaatiot suotta vaikeroivat jos vast’ikään kurssitettua henkilöstöä sattuu lähtemään talosta pois. Onhan karmeampaa jos henkilöstö ei kehittäisi osaamistaan - ja jäisi taloon töihin."

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Mistä hyvät hakusanat on tehty?

Lääketieteessä on aika ajoin haettava tietoa englanninkielisistä tietolähteistä. Tämä on edessä kun suomenkielellä ei tietoa löydy. Takkuamista voi esiintyä kun mieleen ei tule sopivia ns. ’virallisia’ hakutermejä. Harvoin käytettynä kielitaito sammaloituu ja kielimuuri kohoaa kiusallisen korkeaksi. Haettavan tiedon aihe on kyllä kirkkaana mielessä, mutta mikä halvattu se olisi englanniksi? Hyvät hakusanat ovatkin arvossaan MEDLINEssa, Cochrane-kirjastossa ja myös internetissäkin.

Kikkoja ja kiertoteitä

Englanninkielen hakuhaasteita voi kuitenkin torjua usealla erilaisella tavalla, jotka eivät ole aivan virallisen kaavan mukaisia. Tähän voi käyttää MEDLINE-hakua suomeksi tai quick-and-dirty keinoa hakusanojen helmien poimimiseksi. Toimivia temppuja kielikynnyksen ylittämiseen voi löytyä myös Terveysportin tiimoilta… Kuinka ihmeessä?



Voit ottaa niitä käyttöön laatimastani opastevideosta, jossa on tarjolla sinulle aiemmin tuntemattomia (tai unohtuneita!) keinoja hakusanojen määrittelyyn ja englanninkielisten synonyymien bongaamiseen.
Opit uutta ja kertaat vanhaa. Aikaa menee about 3 minuuttia, joten aikainvestointi ei ole paha. Tarjolla on ratkaisuja monenlaisiin tilanteisiin.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Henkilöstökoulutusta verkossa – henkilöstöä satimessa?

Verkko-opetuksen asiantuntija Clive Shepard takoi hiljattain ruutuun Onlignement –blogissaan synkkiä tuloksia Iso-Britanniasta. Hänen tummasävyinen viestinsä perustui yleishyödyllisen Towards Maturity –organisaation 2010 Benchmark Report tilannekatsaukseen, jossa moititaan verkkokoulutusten kehnoa laatua. Raportissa mainittiin epäkohtana, että lähiopetukseen perustuvaa henkilöstökoulutusta on siirretty verkkoon jonkinlaisena paniikkiratkaisuna. Raportissa toteutuksia moititaan mm. epärelevanteiksi työn kannalta ja liian mekaanisiksi hiirenklikkailu-maratooneiksi. Onhan joukossa varmasti helmiä ja muitakin jalokiviä, mutta Shepard listasi epäkohtia aikamoisen listan. Moni niistä tuntuu tutulta, tässä pari poimintaa:



Tuohon voisi lisätä: (1) oppimateriaali perustuu jo aiemmin käytettyyn aineistoon, joka on vain muunnettu verkkomuotoon tai (2) verkkokoulutus ei huomioi oppijoiden yksilöllisiä oppimistarpeita.

Ratkaisuna pulmiin Shepard lyö ruutuun listan, jolla välttäisi ainakin osan noista helmasynneistä. Tässä muutama:



Alla on kaavio verkkokurssista, jossa koetetaan karttaa po. epäkohtia ja soveltaa muutamia hyödyllisistä verkko-opiskelun muodoista: I. Alkutesti ohjamassa oikealle opiskeluradalle ('Oletko vasta-alkaja vai tiedätkö jo paljon?'); (II) Tehtäväsarjat lisäämässä koulutettavan tietotaitoa asteittain; (III) Vuorovaikutteiset videot tarjoamassa monikanavaista informaatiota mutkikkaiden asioiden omaksumiseen; (IV) Päätöstesti antamassa palautetta, mitä pitäisi vielä kerrata tai täydentää.



Kaavio ei ole teoriaa vaan Moodlen työkaluilla toteutettua, testattua ja toimivaksi havaittua verkko-opiskelua. Tosin kannattaa muistaa, että useimmat verkkokurssit ovat rakenteellisesti, pedagogisesti ja toiminnallisesti kypsiä kokonaisuuksia vasta kolmannella toteutuskerralla. Joten eka toteutusta piti melkoisesti hioa, koska aina mukaan lipsahtaa kupruja, joita ei etukäteen osannut ottaa huomioon.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Selvitä nyt ravintoaineiden ja lääkkeiden interaktioita

Valveutuneella Terveysporttikäyttäjällä on nyt mahdollisuus myös selvittää onko potilaan lääkityksen ja ravintoaineiden välisiä interaktioita. Kahvitauolla joku sanoi, että monella fluorokinolilla ja maidolla on interaktioita. Onko se pelkkää lääketieteellistä folklorea? Sen ja monta muuta voi nyt tarkistaa, opi tämä uusi SFINX-taito alle minuutin lyhytvideosta.


Lisäoppia leffoista

Vastaavia videoita käyttävä opetustekniikka on tarjolla Lääkäriseura Duodecimin verkkokurssilla ’Lääkäri ja tietokantojen osaava käyttö’. Parissa minuutissa oppii paljon uutta tietokannoista ja potilastyö saa ihan uuden ulottuvuuden. Tutkimuksissahan on osoitettu että kokenutkin yleislääkäri kohtaa kymmentä potilasta kohti 2-3 kysymystä, joihin hänellä ei ole vastausta valmiina.

Tietokantojen käyttöä voikin luonnehtia perinnerikkaalla ilmauksella: etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ota siis tieto ja taito haltuusi.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Koko pajatso tyhjäksi? - uusi Terveysportti-haku kehiin

Jo ennen joulua ennakoin ja hötkyilin uudesta Terveysporttihausta. No nyt vihdoin tuo uutuus komeilee etusivun ylälaidassa. Se etsii samanaikaisesti 'monihakuna' tietoa useista tietokannoista. Ensituntuman perusteella se on näppärä toiminto, joka on omiaan erityisesti pähkäiltäessä ”mistä ihmeestä sitä tietoa lähtisi haeskelemaan?”.



Haasteellinen hakusaalis

Haku hyrähtää vauhtiin ilman datanomin tutkintoakin, mutta mm. hakusaaliin hallitun perkaamiseen taitoja kannattaa hioa turhan hutiloinnin välttämiseksi. Muutoin osan saaliista saattaa sählätä herra ties minne - ja siihen taas potilastyössä ei kertakaikkiaan ole aikaa.

Tiedonhaun sveitsiläislinkkari?

Terveysporttihaku taipuu hyvin moneen tarpeeseen, niin lääkärille kuin hoitajallekin. Tähän uutuuteen kannattaisi tutustua porukalla tai järjestää koulutusta. Se ei juuri lyö leiville, että jokainen näprää sitä itsekseen hiukkasen tai ei ollenkaan. Sähköisten tietolähteiden hyötypotentiaali on niin suuri, että ne täysimittaiseen käyttöönsä ottanut työntekijä - oli hän sitten lääkäri tai hoitaja - on aina etulyöntiasemassa.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Mobiilimedisiinari laittaa PubMedin taskuunsa

Älypuhelimissa on nyt saatavana sovelluksia, joilla pääsisi sutjakasti tekemään massiivisen laajan Pubmed-tietokannan hakuja mobiilisti. Ja kyllä tällainen 50+ vanha jääräkin oppii näitä vekottimia käyttämään, ainakin jos lukee muiden opastuksia.... FimNetin palstoilla mm. kollega Martin Kallion postaukset ovatkin olleet suureksi avuksi ja virikkeeksi tälle kirjoitukselle. Adroidpuhelimien sovelluksia on helppo haeskella osoitteesta http://www.androidzoom.com, ja sieltä löytyy useampiakin vaihtoehtoja. Kokeilin HTCn Desiressa ilmaissovellusta Pubmed Mobile, joka hyrähti nätisti käyntiin. Perusnopeuden mobiilinettiyhteydellä pääsee jo varsin mukavasti lueskelemaan hakusaaliita. Hakuehtoja on mobiilikäyttöön kohtuullinen määrä ja tehdyt haut ja halutut hakuosumat saa helposti tallennettua puhelimeen. Käyttäjien (205 kpl) antama arvosana ko. sovelluksesta on 4.5/5. Tässä alla kaksi PubMed Mobilen näkymää suoraan luurin näytöltä:



Näyttää Applen AppStoressa olevan myös vastaavia sovelluksia tarjolla, joten myös iPhonettaville tohtoreille on tämmöisiä työkaluja tarjolla. Niitä pääsee ilmeisesti etsiskelemään vain jos kyseiseen työasemaan on iTunes -sovellus asennettu. Ainakin Androidin käyttäjä pääsee mistä vaan työasemasta hakemaan sopivia sovelluksia.



Todella näppärä Androidin lisäsovellus on ilmainen Barcode Scanner, jolla voi suoraan AndroidMarketista poimia näytön ruudulta kännykän kameralla halutun sovelluksen tiedot tuon oikeanpuoleisen kuvion tapaan - ja eipä aikaakaan kun sovellus on jo luurissa käyttövalmiina. iPhonettajillakin on varmaan samantapaisia ratkaisuja ulottuvillaan.

PS 1. PubMed Mobile:ssa sen hakutuloksissa näkyy hämäävästi 'no abstract' silloin kun otsikkoa klikkamalla sellaisen voi ladata luettavaksi. Kun taas abstraktia ei kertakaikkiaan viitteessä ole niin hakutuloksessa ei lue mitään. Hassua.

PS 2. Hakutulosta sovellus hakee ruutuun 10 osumaa kerrallaan, joten perusnopeuden mobiililaajakaistalla pitää olla pari sekkaa malttia odottaa uutta satsia näkyville.
 
Site Meter