lauantai 18. kesäkuuta 2011

24 virikettä koulutuksesta, teknologiasta...

Kuluneen kauden 2010-2011 blogikirjoitukseni (24 kpl) lääketieteellisestä koulutuksesta on koottu kokonaisuudeksi. Jos vuoden mittaan osa kirjoituksista on lipsahtanut lukematta ohi, niin tässä ne ovat kaikki yksissä PDF-bittikansissa.



Lääketieteellinen täydennyskoulutus, aktivoivat henkilöstökoulutuksen menetelmät, verkkoteknologian antamaa vetoapua, tietokantojen tuloksekas käyttö...

Lääkäriopettajan blogi 2010-11 PDF-koosteena


Blogi lähtee nyt kesätauolle, rentouttavaa kesää!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Uuvuttavat esseet - mistä opettajalle vetoapua?

Monivalintatehtäviä käytetään opetuksessa paljon vaikka eivät tue syvällistä oppimista eivätkä ne siten ole järin antoisia oppimistuloksien mittaamisessakaan. Eipä ihme, sillä onhan esseevastausten korjaamisessa uurastavan opettajan fiilikset usein ns. kellarikerroksen alapuolella kun työtä on enemmän kuin laki sallii. Monivalintoja kohtaan tulee myös kipakkaa kritiikkiä kurssipalautteissa kun oppijat antavat niille huutia: ’nää mittaa nippelitietoa’, ’ulkolukua vaan niin pärjää’ jne... Todella hyvien monivalintakysymysten laatiminen onkin vaikeaa.

Entäs jos opiskelija itse arvostelee oman esseensä?

Tämä kuullostaa mätäkuun jutulta? Mutta ainakin verkkokurssilla sen voi toteuttaa ja tuloksetkaan eivät ole hassumpia. Kevään 2011 EBM-tiedonhaun (EBM= Evidence Based Medicine, näyttöön perustuva lääketiede) verkkokurssilla opiskelija Moodlessa joutui ensin vastaamaan harjoitustehtävään ja sitten hän itse arvosteli sen – tietysti opettajan määrittelemien kriteerien perusteella.
Kokemuksen mukaan opiskelijat arvostelivat suorituksensa aika ankarasti, eivätkä antaneet itselleen pisteitä ainakaan liian helposti.


Toteutuksesta on mielestäni merkittäviä etuja: (1) monivalintakysymysten epäkohdilta vältytään, (2) opiskelija joutuu aktiivisesti prosessoimaan ensin omat tietonsa vastaukseksi ja sitten arvioimaan aikaansaannostaan kriittisesti, ja (3) opettajan työkuorma säätyy myönteisesti. Itse tein suorituksista pistokoemaista valvontaa ja seurasin, että pelisääntöjä noudatetaan.
Kyseisellä EBM-kurssilla opiskelijan piti kerätä mahdollisimman hyvät suoritepisteet nimenomaan harjoitustehtävistä, jotka yhdessä kurssitentin kanssa muodostivat kokonaissuorituksen. Haluan vielä muistuttaa, että tuo em. itsearviointi kohdistui verkkokurssin harjoitustehtäviin, siis ei varsinaisen kurssitentin aineistoon.

[toteutukseen käytettiin Moodle 1.9 oppituntityökalua]

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Virheestä viisastuu, oikaisusta oivaltaa

Aikakauskirja Duodecimin numerossa 10/2011 oli meikäläisen yleiskatsaus Verkkoperustaista täydennyskoulutusta lääkäreille. Siinäpä oli ilmiselvä virhepäätelmä: ”Lisäksi voitaisiin tuottaa Käypä hoito (KH) -suositusten aktiivisen soveltamisen tueksi verkkokursseja, joille lienee valtakunnallisestikin selvä tarve".

Virhe oli siinä, että em. verkkokursseja on jo tuotettu toistakymmentä ja ne tarjoavatkin oivan tuen hoitosuositusten käyttöön! Onneksi tietojani oikaistiin tässä asiassa ja tutustuinkin aineistojen moniin mahdollisuuksiin.
KH -suositukset ovat laajoja tietopaketteja (20-30 sivua) ja soveltaminen potilastyöhön on haasteellista. Niiden käyttöä edistämään on tarjolla KH-verkkokursseja sekä oheismateriaalia, mm. valmiita luentokalvoja.


Monet organisaatiot varmasti ovatkin hyödyntäneet em. aineistoja, esimerkiksi terveyskeskuksen koko lääkärikunnan koulutushankkeina. Sellainen voi perustua varsinaiseen KH-suositukseen ja sen oheismateriaaleihin, joihin voisi liittää vaikkapa ao. verkkokurssin suosituksen sisällön omaksumista tukemaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, millaiset toteutustavat ovat olleet onnistuneimpia ja tuottaneet toivottuja tuloksia. Meeting/palaverityöskentelyä? Integrointi verkkokurssiin? Ryhmässä käsiteltäviä potilastapauksia? Olisi myös hyödyllistä tietää millaisin aikaresurssein on lähdettävä liikkeelle, jotta aineistoja voidaan hyödyntää kattavasti.
 
Site Meter