lauantai 3. syyskuuta 2011

Sähköinen äänestys ei tepsikään luennolla

Viime vuonna bloggasin sähköisen äänestyslaitteiston (SÄL) käytöstä eli mikä lienee laitteiston pedagoginen lisäarvo? Euroopan lääketieteellisen opetuksen megakongressissa AMEE 2011:ssa esiteltiin systemoitua katsausta SÄL:n tepsivyydestä koulutuskäytössä (Anne Oswald, Cody Nelson; University of Alberta).

Tutkijat olivat systemaattisella tiedonhaulla etsineet terveydenhuollon piirissä tehdyt tutkimukset tästä aihepiiristä, saalis oli 21 tutkimusta (yhteensä 2637 henkilöä). Tutkimuksista yhdeksän perustui satunnaistettuun koeasetelmaan. Meta-analyysin mukaan SÄL:n käytöllä ei ollut yhteyttä tiedollisen aineksen parempaan omaksumiseen.



Tutkimuksen tulos lahottaa ikävästi pohjaa SÄL:n käytöltä oppimisen edistämisessä. Ovathan laitteet melkoinen investointi ja niiden käyttö vaatii jo teknisessä mielessä opettajalta ylimääräistä vaivannäköä. Mielestäni SÄL-kaukosäätimiä ei silti kannata kipata kaivoon. Onhan mahdollista, että em. laihoja tuloksia ainakin osin selittää em. tutkimuksiin sisältyvä pedagoginen toteutuksen kirjavuus. Onhan SÄL:n käyttö pelkästään yleisön hereilläpitämiseen varmaankin eri asia kuin SÄL:n käyttö yleisön monipuoliseen aktivointiin, johon voidaan liittää vuorovaikutusta ja tiedon prosessointia.

Mutta ainakin heppoisilla SÄL-kikkailuilla on oppimisen tuloksekkuuden kohentaminen epätodennäköistä – vaikka kaukosäätimiä jakamalla yleisön ehkä saisi paremmin viihtymään luentosalissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
Site Meter