torstai 17. marraskuuta 2011

Saatko atk-luokassa 20 hlön ryhmässä yksilöllistä ohjausta?

No en varmasti!!! vastaavat useimmat, joilla on kokemusta tunkkaisen turruttavista iltapäiväkoulutuksista. Nimenomaan atk-luokkaopetuksessa pulmana on osallistujien kirjava osaamistaso. Eipä ihme, kun ikähaarukka voi olla peräti 24-64 v. Pari heikointa osaajaa saattavat viedä opettajan ajan lähes kokonaan. Muut pyörittävät peukaloitaan kun näitä pudokkaita pelastellaan.

Videoita atk-luokkaan?

Mutta atk-luokassa isonkin ryhmän opetus voidaan räätälöidä yksilölliseksi tarjoamalla harjoitustehtävien tukimateriaali ja/tai mallivastaukset netistä lyhytvideoina (a’ 10-30 sekuntia). Niiden opastamana kukin oppija etenee omaa tahtiaan ja opettajalle jää reilusti aikaa antaa yksilöllistä ohjausta sitä tarvitseville. Tässä esimerkki: kuinka likvidoin jumiutuneen sovellusohjelman


Epäilevä tuomas on tietysti heti lonkalta valmis argumentoimaan : ”Ajatuksena hieno on, mut’ käytännössä mahdoton”....

Empiirinen koe

Vedin syyskuussa videoavustettua ryhmäopetusta TVT-ajokortti –kurssilla, suurimmillaan oli 20 lääketieteen opiskelijaa kerralla. Savottana oli 18 harjoitustehtävää työaseman ja nettiselaimen käytöstä. Opetukseen hakeutuivat ne joilla perustaidot olivat huterat.

Keräsin palautteen (yhteensä 40 opiskelijalta): 100% ilmoitti saaneensa riittävästi henkilökohtaista ohjausta opettajalta; 97% katsoi tehtävien olevan sopivan vaativia, 63% ilmoitti oppineensa monta uutta taitoja/hyvin paljon uutta (3% katsoi oppineensa hyvin vähän uutta); 86% katsoi videoiden auttaneen oppimisessa paljon/hyvin paljon. Aikaa meni 18 tehtävän ratkomiseen keskimäärin 74 minuuttia.

Kuullostaako liian hyvältä ollakseen totta? Pitäisikö sairaaloiden ja terveyskeskusten atk-luokkaopetusta tarkastella uusin silmin ja uudistaa potilastietojärjestelmien & muun tietotekniikan henkilöstökoulutuksia?

P.S: Läheskään kaikkea ei atk-luokassa edes pitäisi opettaa; suppean ohjelmistopäivityksen knopit voitaisiin opastaa lyhyenä & editoituna verkkovideona suoraan loppukäyttäjille.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Tarvitaanko sisältöremontteja lääkärien täydennyskoulutuksissa?

Kiintoisa kanadalainen tutkimus* raportoi taannoin tiettävästi ensimmäisenä millä tavoin täydennyskoulutustilaisuuksien luennoitsijat käyttävät hoitojen tuloksellisuuden esittämisessä suhteellisia ja absoluuttisia tunnuslukuja (esim. suhteellinen riskivähenemä; relative risk reduction, absoluuttinen riskivähenemä; absolute risk reduction).

Suhteellisia tunnuskuluja kritisoidaan siitä, että ne saattavat antaa hoitotuloksista liian myönteisen kuvan. Niinpä nykysuositukset (mm. National Institutes of Health, NIH**) painottavat, että hoitojen tepsivyyden tulokset tulee antaa sekä suhteellisina että absoluuttisina tunnuslukuina, oli sitten kyseessä tieteellinen artikkeli tai vaikkapa täydennyskoulutus.



Em. kanadalaistutkimuksen kohteena olivat kaksi suurehkoa kolmepäiväistä yleis- ja erikoislääkärien täydennyskoulutustilaisuutta ( kummassakin >400 osallistujaa, >50 luentoa, järjestäjinä Univ of Ottawa, Univ of Halifax). Niiden luennoista poimittiin otos ja esitysten sisältö analysoitiin. Analyysiin kertyi yli 1200 powerpoint –slidea, jotka esittivät hoitotuloksia.

Sisällön laatu ei ollut mairittelevaa, sillä 84%:ssa tuloksia kuvattiin pelkästään yleisellä tasolla, vain 19% kuvasi tuloksia suhteellisilla tunnusluvuilla ja ainoastaan 7% esitti tulokset absoluuttisina lukuina. Aika ikävä tulos, vai mitä?

Millainen mahtaa olla tilanne meillä? Parempi? Samanlainen? Huonompi? Olisiko lääketieellisten katto-organisaatioiden toimesta hyvä selvittää asiaa - ja tarvittaessa antaa suosituksia meille täydennyskouluttajille?



*Annet et al: Presentation of evidence in continuing medical education programs: A mixed methods study. Journal of Continuing Education in the Health Professions; 30 (4): 221-228, 2010.

** Kramer BS et al: Getting it right: being smarter about clinical trials. PLoS Med 2006;3(6):e144, 2006.
 
Site Meter