torstai 23. maaliskuuta 2017

Ei kai pienryhmäopetusta voi virtualisoida?

Ikivanha luento-opetus istuu tiukasti koulutuksen valtaistuimella. Sen valta-asemaa on koettanut haastaa pedagogisesti ärhäkkäämmin aktivoiva pienryhmäopetus/koulutus. Mutta sepä vaatii paljon resursseja ja on siten kovin usein tuomittu jäämään odotushuoneen puolelle.

Olin taannoin kouluttajana lääketieteellistä tiedonhallintaa opettavalla kurssilla. Sen eräs tavoite oli valmentaa ripeään ja sujuvaan kliinisten tietokantojen käyttöön.  Kurssilla on aiemmin toteutettu kovasti pidetty pienryhmäopetus  ko. aiheesta 10 hengen ryhmissä. Mutta nyt resursseja ei löytynytkään pienryhmäopetukseen... Mikä neuvoksi kun kurssilaisiakin oli yli sata!?  Toteuttamalla sama opetus luentosalissa olisi tuloksena ollut auditoriollinen pitkästynyttä ja turhautunutta yleisöä eikä oppimistuloksissakaan välttis olisi kehumista. 

Virtuaalinen poliklinikkapäivä

Pienryhmäopetusta korvaamaan kehitin Moodlessa toimivan aineiston, jolla kurssilainen kehittää arkitaitojaan vuorovaikutteisten harjoitusten avulla. Eli hän pääsi soveltamaan tietokantoja potilastyön tarpeiden mukaisesti.  Kokonaisuus oli ripeätempoinen sisältäen ensin yleistaitojen harjoittelua ja sitten paljon pieniä soveltavia potilastehtäviä. Näiden ratkaisusta oppija sai heti videopalautteen. 


Palautteessa kysyttiin kokemuksia – eli olivatkohan kurssilaiset pahuksen pettyneitä kun ryhmässä tapahtuvaa kontaktiopetusta ei tarjottukaan...?

Palautteessa toteamukseen ’Pienryhmän sijaan toteutetun virtuaalipoliklinikan käytännön harjoituksien avulla opin  lisää käyttötapoja ja -tekniikkaa tietokantojen hyödyntämiseksi’ osallistujista  80% ilmoitti olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä (N=108, 45%+35%).  Eli polipäivä täytti oppimisodotukset sangen hyvin.

Take home message:  Kehitys kehittyy eikä perinteiseen koulutukseen ei tarvitse aina takertua.  Toiminnan digimuutoksia torjutaan silti neliraajajarrutuksella perustellen että ei ole riittäviä resursseja opetusteknologian hyödyntämiseksi...  Digiloikkaa taatusti tarvitaan, niin asenteissa kuin käytännön teoissa, oli sitten kyseessä opettaja/kouluttaja  - tai hänen resursseistaan ja tekniikkatuestaan ja pedatuestaan päättävä ’ylempi taho’. 

torstai 16. maaliskuuta 2017

Pikatestillä koulutushyöty tiedoksi etukäteen



Laaja Lääkäri 2017 –tapahtuma oli tammikuussa Helsingin messukeskuksessa. Maaliskuun puolivälissä päättyi sen monimuotokurssin ’Taitoa tiedonhakuun – tietoa taidonhakuun’ verkko-osuuskin. Peräti 87% kurssilaisista (40/46) suoritti valmiiksi tämän sangen pitkäkestoisen koulutuksen  
Kurssilaisilta kerätty palaute oli myönteistä ja kurssin suorittaneista 88% oli valmis myös suosittelemaan kurssia kollegoilleen. 


Koulutusta harkitsevalle näkemystä omasta koulutustarpeesta

Kurssin markkinoinnissa loppusyksystä alkaen oli tarjolla netissä taitoja mittaava pikatesti. Sen idea oli tarjota kiinnostuneelle tilaisuus selvittää oma taitotaso ja vastaus kysymykseen ”Olisiko tästä minulle hyötyä?”



Taitotestiä käytettiin lähes 150 kertaa.  Ehkäpä onnistuneen kurssimme yksi menestystekijä oli pikatestin mahdollistama valikoituminen – eli mukaan tuli juuri oikea porukka?  Sen valossa voisi osin selittyä todettu tyytyväisyys koulutuskokemukseen  -  kurssin  hyödylliseksi koetun sisällön ohella. 
 


Tärkeä palautekysymys: onko kurssilla ollut vaikutusta lääkärin työhön? 

Erittäin tärkeää oli saada kurssilaisilta arvio miten koulutus on vaikuttanut   heidän omaan työhönsä.  Tuo arvio tapahtui  verkko-osuuden päätteeksi eli 4-5 viikkoa luentokurssin jälkeen. Kurssin suorittaneista 78% arvioi, että koulutus on vaikuttanut omiin toimintakäytäntöihin paljon/kohtalaisessa määrin.
 
 
Site Meter