Nimekkäässä Nature –lehdessä on äsken julkaistu nokkela vedätystutkimus,
jonka tavoitteena oli selvittää miten toimivat ns. petojulkaisijat verrattuna
muuhun tieteelliseen julkaisutoimintaan. Petojulkaisijat
ovat toimijoita jotka tarjoutuvat julkaisemaan tiedeartikkeleita mutta laatuvarmistusta toteuttavaa vertaisarviointia
tai tieteellistä toimituskuntaa ei välttämättä
ole lainkaan käytössä. Open access eli avoin julkaiseminen on houkutellut näitä
tieteellisiä hyeenoja esille käyttämään hyväksi pahaa-aavistamattomia tutkijoita
ja tavoitteena on vain rahastaa heiltä
tuntuvia julkaisumaksuja, jotta heidän artikkelinsa ilmestyisi
saalistajalehdessä.
On tunnettua että kaikkien tieteellisten lehtien toiminnassa avainasemassa
on vastuullinen (pää)toimittaja. Tämä päättää kelpuutetaanko
käsikirjoitus vertaisarviointiin ja miten se toteutetaan. Yleensä mukana toiminnassa on ansioituneista tutkijoista koostuva toimituskunta. Petojulkaisijat pyrkivät
aktiivisesti ja kritiikittä rekrytoimaan tutkijoita lehtisarjoihinsa jotta niihin
voidaan muodostaa kelvolliselta vaikuttava toimituskunta millä tavoitellaan lisäuskottavuutta.
Naturen jutun nokkela tutkijaryhmä lähti testaamaan
tiedelehtien linjauksia siten että tekaistu tutkija tohtori Anna O. Szust
lähestyi 360:a lehteä hakien ilman turhaa kursailua itselleen jäsenyyttä sen
tieteelliseen toimituskuntaan. Otoksessa oli 120 perinteistä tiedelehteä, 120 asialliseksi
luokiteltua open-access lehteä ja 120 lehteä, jotka poimittiin petojulkaisujen
mustalta listalta. ”Tohtori Anna O.
Szust” liitti kirjeeseen mukaan taustatietonsa ja julkaisuluettelon, joka
käsitti lähinnä artikkeleita tieteellisissä teoksissa (kirjoissa). Kaikki taustatiedot
ja julkaisut olivat tekaistuja eikä hänestä tiedehauilla muutenkaan voinut
löytää mitään tietoja. Valtaosa julkaisuluettelon otsikoista oli puolaksi.
Miten lehtien vastuulliset (pää)toimittajat
reagoivat? Kaikki arvovaltaiset tiedelehdet ampuivat [kohteliain sanakääntein] tri
Szustin hakemuksen upoksiin, eli torjunta oli 100%:nen. Sen sijaan positiivinen
vastaus saatiin 7 %:ssa asialliseksi luokitelluista open-access lehdistä ja petojulkaisuiksi
epäillyistä lehdistä peräti 30%:ssa, jotka olivat siis halukkaita värväämään hakijan toimituskuntaansa saman tien. Siis siitä vaan, sanoi Tsaikovski.
Tulosten perusteella tiedelehtien joukkoon onkin ilmaantunut huolestuttava määrä saalistajalehtiä, joiden toiminta on kovin hämäräperäistä. On esitetty
arvioita, että niitä olisi jopa 10000 eri lehtisarjaa.
Nomen est omen - nimi on enne!
Tutkijat rakensivat tämän pistokokeensa ns. kieli
poskessa siten, että kuvitteellisen tutkijan nimi Anna O. Szust oli
väännetty puolankielen sanasta oszust joka on suomeksi petos. Meillä vastaava kuvitteellinen auktoriteetti voisi
olla esimerkiksi erikoistutkija Pentti H. Uijari - tai vaikkapa dosentti Sulo P. Etollinen?
Kolmen viikon päästä 1.5.2017 alkaa Duodecimin verkkokurssi Tehokkaita tiedonhakutaitoja tutkijalääkärille,
jolla käsitellään tärkeitä tiedonhallinnan teemoja. Kurssilla saa tietämystä mm. avoimesta julkaisemisesta ja petojulkaisijoista. Kurssi perustuu videoluentoihin ja
tietokantaharjoituksiin.
Olisiko kurssista hyötyä? Mittaa tässä saman tien testaamalla omat
tietotaitosi – olisiko niissä kehitettävää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti